<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Karppa selvitteli lauantaina veneelle talviteloja meidän pihamaalle, ja Urkki haettiinkin sitten illalla talvehtimaan. Me koirien kanssa mentiin lehmiä katsomaan, mutta taaskaan ne ei olleet siellä. Aina satun huonoon aikaan. En tiedä, montako kertaa niitä päivässä hilataan navettaan ja ulos, mutta on siinäkin hommansa! No, kävimme reenaamassa sitten Porintien vilinää, ja vastaan tuli vielä kaksi julmetun kokoista traktoria heinäpaalikuorman kera, joita jopa Fado vilkaisi kaksi kertaa. Ja sitten naapurin taloa ohitettaessa tuli niiden navetan pihalta suurenmoinen ja – ah niin vahva -lannan haju. Fado alkoi aivastella siinä katkussa, hehe!!

 

Launtai-iltana lähdin keskustan apteekkiin ja otin koirat mukaan. Landevaatteissa, pikkusaappaat jalassa ja sillee, juu nou. Siinä sitä istuin keskustorin tuntumassa autosa, silmät seljällään: kaupungillahan suorastaan vilisi väkeä! Hieraisin käsiä muutamaan otteeseen, kävin nopeasti apteekin pois jaloista, ja otini neidin autosta. Ja sitten promenaadille yhdessä pitkin Hämeenkatua :) Puoli tuntia dallailtiiin pitkin poikin - ja Lacen häntä heilui keskeytyksettä tasan yhtä kauan.

 

Ihmeteltiin suihkukaivoa (olispa ollut kiva pulikoida…), sen tuhatta hajua ja grillijätettä talojen nurkilla, toinen toistaan ihanampia ihmisiä, asfalttikatuun upotettuja valoja. Tasapainoiltiin koristeeksi roudatun kivenmurikan päällä, siellä oli mukava istuskella kun näki kauas. Yksi erittäin viinalta haiseva nuori kaveri ihastui Laceen jo kaukaa, ja sitäkin morjenstettiin ja pusutettiin tosi sydämellisesti (siis Lace pusutti). Venäläisjoukko jorisi jotain myös, ja kaivoivatpa kassistaan pikkulapsensa eväsleivän ja taittoi Lacelle siitä puolet, ennen kuin ehdin aamen sanoa. Niiden perään katseltiinkin sitten pitkään ja kaihoisasti.. Mutta! Ehdottomasti paras juttu oli kyllä Vanha monttu (pubi kellaritasossa ikkunoineen). Hitsi kun Lace äkkäsi että siellä vilisti ihmisiä, se oli siitä niin hauskaa ettei meinattu eteenpäin päästä J J

 

Huisin hauskaa oli olla tuon pimun kanssa liikenteessä. Saa kulkea hymy huulilla itsekin. Unohdin ihan, millaisissa tamineissa siellä kapakanvaihtajien seassa heiluin. Teki Lacelle myös hyvää. Sormet syyhys hyödyntää hyvä häiriö ja tokoilla sen kanssa, mutta sehän on Karpan tokokoira… Pääsi toki Fadokin autosta ulos, kävin molempien kanssa vielä kirjastotalon puistossa ja katsastamassa Tammerkosken sen päältä menevältä sillalta. Fado oli ihan varma että jostain kohtaa sinne pääsee varmaan uimaan, ja etsi sopivaa koloa J

 

Sunnuntaina Kari hoiti Lacen lenkin, ne kävi pellolla kevyen lenkin. Mä lähdin Farkun kanssa laatuaikaa viettämään metsäteille, oli fantastinen reippailu lämpimässä ja komeassa syyssäässä. Nyt on koirat vielä harjattu ja ruokittu, ja itse nautittu saunan lämmöstä. Mikäs on ollessa. Piti tokoillakin, mutta muilta huushollitöiltä jäi.