Kylläpä Lace muuttui kun juoksu pääsi vauhtiin! Se vain lepäilee ja nukuskelee kotosalla. Tulee myös paljon syliin nyhväämään. Fadon riekuttelu siltä loppui kuin seinään. Ekan kerran täällä sisällä on kaksi normaalin oloista koiraa - oikein rauhallista :) Mutta yhä Lace on kaikkeen tekemiseen valmis, se vauhti ei ole onneksi hävinnyt.

Fadon kanssa menee yhä tosi hienosti. Lacen olemus tosin auttaa varmaan paljon. Minäkin jo erotan sen ilmeestä, ettei Fadon kannata yrittääkään lähestyä tietyllä lailla. Fado saa nuolla korvaa tai kuonoa, painiakin yms. ja Lace saattaa heittäytyä selälleen jalat levälleen, mutta hammasta tulee heti jos Fado yrittää lähestyä peräpäätä... Ressukka nuori mies, kaikki on heti murjomassa tuosta hyvästä, yhtäältä Lace ja toisaalta pomot.

Saa nähdä miten keskijuoksu vaikuttaa Fadon mielenliikkeisiin, onko se sitten pitelemätön. Jos näin menee juoksuaika, niin ei hädän päivää. Nytkin koirat nukkuvat vierekkäin syvässä unessa tuossa jaloissa. Mietin myös että voiko ensimmäinen juoksu olla jotenkin "laimeampi"... Tarvii otta selkoo