Mielenkiintoinen reenipaikka tänään, Halkoniemen venesatama. Paikka missä tuulee viereiseltä järveltä oikeastaan aina. Siellä huomaa selkeästi, millaisia hajutunneleita ja -kieppejä maaston esteet voi tehdä.  Muutenkin heiluvat pressut ja liikenne sataman ympärillä ovat sopivaa vaihtelua ja häiriötä metsäreeneihimme. Lumi teki terää, oli "valoisat reenit" :)

Lasse teki töitä kivasti, tasaisen oloisesti ja maltilla. Kolme molaria, eka löytyi nopeahkosti. Yritin parhaani mukaan lukea koiraa, vaan se oli aika haasteellista, kun huomasin että se heilutteli vähän väliä häntää ja korvat heilui vähän väliä pystyyn ja alas, ei ainoastaan maalimiehen lähettyvillä. Tai sitten ne hajut tosiaan tulvi sen nenään niin pitkältä ja mutkittain. Mutta kaikki löytyi, ja reeni oli iloista. En taas muistanut ajatella etenemistä sen enempää etsintäsuunnitelman kannalta kuin en muutenkaan loogisesti, iloissani painuin ristiin rastiin sinne missä koira viiletti... hmpfh. Tässä täytyy skarpata. Nopean koiran kanssa on vähän vaikea toimia kun se ei vielä ilmaise, koirahan on suuren ajan näkymättömissä, eikä siinä oikein ajoita kehua oikein, jos ei näe sen löytäneen maalimiestä. Onneksi nämien syönti kestää sen verran, että kömpelö mammakin ehtii jossain vaiheessa paikalle ...

Kari on paussilla näistä reeneistä, joten kokeilin Fadon kanssa ihan huvikseni miten se mulla toimii. Fado oli tosi innokas työssään, mutta huomasin sen olevan myös aika hämmentynyt. Se vinkui löytäessään, ja kävi esittämässä rakkauskohtauksia koko ryhmälle välillä. Kaksi maalimiestä. Ekan ilmaisi tosi vauhdilla, juoksi metrin pari ohi ennenkuin jarrutus toimi ja pääsi mun sivulle (tosin vahvistin hihkaisemalla kun juoksi mua kohti, ja kaivoin ilmaisupalkaksi kokonaisen nakin taskusta). Toisella maalimiehellä päätin etten vahvista itse, Fado juoksi miltei mun luo asti jo kerran löydettyään, sitten takaisin maalimiehelle vielä ja sitten vinkeesti mun viereen. Kun oli niin jännää... olin myös aika lähellä itsekin maalimiestä, se saattoi vaikuttaa tähän.  Mutta... sitten kun homma loppui, Fado oli TOSI hämmentynyt. En tiedä johtuiko siitä että unohdin tonttu tietysti palkkiolelun autolle, syöttelin vain loput nakit palkaksi ja yritettiin leikkiä kepillä mutta ei ottanut oikein tuulta purjeisiin. Jospa se osaa tosiaan laskea, että kolmas maalimies jäi uupumaan..;) Autoille palatessamme Fado kulki pari metriä takana, hämmentynyt ilme päällä vähän jarruttelikin... aina kun kutsuin sitä lempeästi tulemaan, se tuli ja liehitteli hirmusti mua. Jäi tunne, että sen mielestä homma jäi jotenkin kesken.

Reenejä ennen kerettiin hyvin kiepata kiva luminen lenkki Annin ja Nellin kanssa Ryydynpohjassa. Matkalla Lace näki muutaman koiran ja muutakin liikennettä  (tanskandoggia se ei suostunut noteeraamaankaan, mieluummin meni katsastamaan vähän matkan päässä tulevan maltankoiran (olikohan...). Kiva lenkki.