Synttäripäivänä erityisesti on saatava elää KOIRANELÄMÄÄ.

Siispä ulkona tonkimista, herkkuja, paljon leikkiä, suukottelua ja rapsutteluja (=lällätysosasto). Päivä aloitettiin nauttimalla purkilliset tonnikalaa saadaksemme kunnolla energiaa päivän viettoon - hehe. (Fado juhlii mielellään myös Lacen synttäreitä ... ;D) Emäntä on toipilaana kotona, joten pikkukoiran näkökulmasta päivästä tuntuu tulevan täydellinen. Aamupäivällä teimme kuvan taideteoksen yhdessä kotipihan kivelle. Sitten olohuone muuttui naudanluutehtaaksi: matot sivuun ja sottualusta varastosta olkkarin lattialle, sohva vuoraukseen, ja sitten jättimäiset naudan ydinluut popsittavaksi. Tässä vaiheessa kun kirjoitan tätä, Lace on tehnyt töitä luun kimpussa nyt kaksi tuntia keskeytyksettä. Fado jo väsähti, putsasi suupielet tarkoin lattia-alustaan (ja olohuoneen verhoihin, huoh, tunnetusti siisti poika) ja sitten nokosille. Mitähän päivä vielä tuokaan tullessaan! 

Meillä on kaksi iki-ihanaa koiraa. Ja ketäpä sitä miettisi myös synttärijuhlan humussa ellei kasvattaja-Jenniä, jolle kiitos "pikku-Yokosta", ja Janitalle ja Hugolle myös! Tuoreessa muistissa on vielä viime vuoden jännitys ja ilo pentusten synnyttyä.

Tänä aamuna linnut sirkuttivat erityisen iloisesti isolla kuorolla pihakoivuissamme, kevään tuloa jo selvästi kertoilivat. Lacesta se tuntui ihmeelliseltä. Pää kääntyili ja ja se kierteli puita, ihan kuin linnut olisvat kiusalla sille vihellelleet, milloin tuolta, milloin sieltä. Otin pienen koiran syleilyyni, ja kuiskasin sille korvaan: " Pieni rakas nappisilmä, tätä et tosiaan vielä viime keväänä ehkä kokenut, sillä tasan vuosi sitten vasta synnyit meidän iloksemme."