Pistin tänään elämääni järjestykseen. Naisen näkökulmastahan se tarkoittaa liinavaatekaapin totaalista järjestämistä uuteen uskoon :)) Homma jäi vähän kesken, huomenna jatketaan. Huomisen homma on kolmenkokoiset lakanat, niiden erottelu ja silitys. On yhden hengen sängyn lakanoita, 120 leveen sängyn lakanoita ja futonin yli ylettyviä lakanoita. Arvaa onko monesti sattunut ekalla käteen se oikeankokoinen lakana jota sattuu etsimään... Froteepyyhkeetkin silitin, ja leikkelin niistä kaikki purkaantuneet lankahipsut pois. Aika armeijan näköisiä pinoja tuli :) Muutenkin kävi erittäin naisellisesti tässä hommassa - homma paisui tietysti jos joillekin urille täällä kotona monenmoisten virikkeiden keskellä pyöriessäni (siksi se tietty jäi keskenkin), ja joudun huomenna mm. ottamaan ompelukoneen esille korjatakseni ne kaikki sivuun laitetut pyyhkeet, verhot, tyynyliinat ym. jotka on jostain ratkenneet.

Kari hoiti taas aamupäivällä koirien lenkityksen, minä hoitelin ne muuten. Illalla K&Lace oli kahdestaan hallilla, me Farkun kanssa jäätiin kotiin tokoilemaan. Ne oli tokoilleet aluksi, ja sitten liidelleet - kaks estettä, rengas, kepit ja putki. Hypyt oli alkaneet jo menemään (50 korkeita) ja rengaskin (on tehty sitä kesällä viimeksi, ei ihan heti muistanut mikä on jujuna). Kepitkin edistyy pikku hiljaa. Iloisin olin siitä, kun kuulin, että olivat ottaneet lämmittelyt, tauot, loppuverryttelyt ja sellaiset jutut taas ihan tosissaan. Kiva!

No nyt - koirat taas nukkua röhnöttää soffalla.

Tämä nyt ei taas liity koiriin, mutta ...Jos joku sattui viikolla tai tänä iltana uusintana näkemään FST:ltä dokumentin kiirunalaisesta eläkeläisavioparista Hansista ja Kerstinistä, näki kyllä yhden tv:n suoltamista helmistä. Nimenä oli "Tangoa, riitoja ja reumasärkyä". Kerstin innostutti Hansin kanssaan Tukholmaan tangokurssille. Hans innostui niin, että halusi viedä mummonsa tangon mekkaan Buenos Airesiin näkemään ja kokemaan, miten aitoa Argentiinan tangoa tanssitaan. Kerstin hangoitteli ensin vastaan, koti-ikävä vaivasi jo Tukholmassakin, ja Hansistakin oli kuulemma tullut ihan hömppä, täysin  "tangogalen". Kamera kuvasi rehellisesti heidän hienot ja huonot hetkensä pitkin matkaa. Hienoa elämänmakuista menoa, lämpöä, ironiaa ja komiikkaakin elämän pitkästä kaaresta. Tätä tosi-tv:tä minäkin katsoin mielelläni. Väkisinkin ihaili pariskuntaa, heidän pitkää yhteistä elämäntaivaltaan ja kykyä rakastaa, arvostaa ja tukea vieläkin toisiaan. Kaikki se saatiin hienosti välittymään ilmeissä, pienissä eleissä ja taidokkailla lähikuvilla. Dokumentti loppui Kiirunaan, kuvaan, jossa Kerstin ja Hans laskettelivat yhteisellä kelkalla, jalaksilla peräkkäin seisten, pitkin Kiirunan keskustan lumisia jalkakäytäviä. Tuollaistakin voi vanhuus olla :)