sitä ei siis onneen ole… ei etsintäpuolellakaan. Keskiviikon reeneissä  Hirvarilla. Fadon otin autosta aiemmin jo jaloittelemaan. Lisäksi tokoilin muutaman jutun alle, ja jätin koiran vielä paikalle odottamaan kun keskustelin "johtopaikan" ihmisten kanssa etsintäkuvioista.. Nyt ei ollut ollenkaan niin paljon kierroksia kun viime viikolla, ja toiveikkaana aattelin että nyt lähtee hyvin…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kolme mm, makaavaa ja vierailija-mm (mies) istumaan peitteen alle. Eka löytyi oikeastaan heti, oli ihan alussa meidän lähtöä. Makaava mm jonka "päälle" Fado hyppäsi kaatuneiden puiden yli, ja sitten ryynäsi siinä herkkujansa mm:ltä tonkien… Huomautin tästä Fadolle ja pyysin peruuttamaan ja olemaan nätisti. Toisen luona oli käynyt tökkäsemässä kuonolla päätä, ja sitten ilmaisemaan. Ilmaisut tulivat ihan ok näiltä kahdelta. Kolmas, se vieras mm, vaatikin sitten kolme käyntiä ennen kuin tuli ilmaisemaan mulle… hölmö homma. Fadon aivoitusten mukaan, se herrahenkilöhän ei kuulunut meidän reeniryhmään J Pöh… Muutenkin meidän pitkänenä taas pongasi mm:t aika kaukaa… ja kierteli aika kaukana… Tähän tuli ryhmänvetäjältä hyviä vinkkejä, joita kokeillaan jatkossa. 

 

Lacekin oli pitkästä aikaa mukana, ja sai tehdä ilmaisuja, simppeliä näytölle viemistä.. Pimu toimi oikein hienosti, ottaen huomioon että paussia on ihan reilusti edellisestä kerrasta. Vahvistelin mm:ltä lähtöä ja sivulletuloa, mutta lopulta ne menivät taas jo lähes itsestään. Nyt se saakin olla keskiviikkoisin taas mukana reeneissä.

 

Kotiin ajellessani olin ajaa Jumesniementiellä irtokoiran päälle, mutta ehdin väistää. Koira jatkoi jolkotteluansa – Porintielle. Enpä olisi saanut rauhaa jos en olisi ajanut perään. Koira reagoi mun auton liikkeisiin niin, että se pyrki ravaamaan edellä, joten sain autolla käännettyä koiran suunnan takaisin Jumesniementielle. Sitä ajettiin kilometrin verran, kunnes otin autolla etumatkaa ja pysähdyin yrittämään koiraa kiinni. Eipä se antanut, päästi 30 cm:n päähän mutta siitä aina väisti, enkä uskaltanut tehdä mitään nopeita liikkeitä. Yritin kävellä eteenpäin tietä kädessä sivullani meidän hakuherkkuja, mutta ei tullut ottamaan niitä. Kolmannella pysähdyksellä, kun taas pyörimme autoni lähellä, koira loikkasikin avoimesta ovesta kuskin paikalle. Minä tuuppasin sen viereiselle penkille, menin kuskin paikalle istumaan ja läväytin oven kiinni. Siinä me sitten istuttiin vierekkäin, tuntematon iso ajokoiran näköinen mutta huomattavasti leveämpikalloinen, tiheästi läähättävä "testosteronia uhkuva" uroskoira ja minä. Katsoimme toisiamme, ja minä sanoin ääneen: "Jos puret mua, niin pure edes ystävällisesti jooko?" Niin lähdettiin köröttelemään meille.

 

Vieras koira puuliiteriin, jotta sain omat turvallisesti sisälle kotiin. Sitten lähdin vieraamme kanssa Häijään Nesteelle, jossa olin kuullut rankkuritoimintaa olevan. Hepä ottivatkin välittömästi karkulaisen hoteisiinsa, ja pääsin palaaman kotiin. Kello oli siinä vaiheessa jo vaikka mitä, joten join yhden lonkeron janooni ja painuin pehkuihin. Ja aamulla kun heräsin, oli maailman kauhein olo – siinä vaiheessa tajusin, ettenhän ollut juonut mitään muuta nestettä koko edellisiltana ja yönä. Taisi olla kunnon nestehukka. Armoton olo, yök. Mutta olipa aika jännä ilta. Siihen iltaan mahtui vielä sammakon päästäinen juoksemassa paniikissa auton edessä asfalttitiellä etsien lähempää tienvartta ja Lacella kotipihalla sammakon ihmettelyä. Lace tökkäsi sammakkoa hitusen, ja sai kuin saikin sen pahan maun suuhunsa ja suu vaahtosi oikein kunnolla! Eipä mennyt enää häiritsemään ruppanaa, katsoi mieluummin vain kauempaa J