Jee, me saatiin pitää pelastuskoiraleiri Lohtajalla Ohtakarin eteläpuolella sijaitsevalla armeijan ampuma-alueella. Yövyttiin armeijan parakeissa, oli aika extremeä ;) Maisemat oli aivan käsittämättömän kauniita ja aluetta silmän kantamattomiin!!! Leirin reenianti oli kaikin puolin hyvä, ja aina kun ohjelmassa oli väliä, lähdettiin isona laumana lenkkeilemään mahtaviin maastoihin. Tulikin tehtyä useampi reilu lenkki per päivä J Kiitos lenkkiseurasta erityisesti Ninalle ja Taikalle, Riikalle ja suloiselle aussi-Sylville sekä Annalle ja Tarja-bortsulle (Jennin Spacen jälkikasvua), ja muille kiitos muuten vain ryhmä- ja iltaseurasta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Leiriin sai osallistua vain yhden koiran kanssa, mutta Lace oli toki mukana, nappaamassa lenkki- ja juoksunautinnot päältä J Tosin sekin pääsi vähän sunnuntaina ilmaisuhommiin, kun aikaa jäi. Maasto oli voittopuolisesti ihanaa hiekkaerämaata, joka oli aika raskas liikkua, niin koirille kuin itsellekin. Mutta ah niin ihanan pehmoinen alusta! Lauantaina reenattiin läheisessä metsässä ja harjuilla. Ekassa reenissä hiekkaharjuilla Fadolla oli virtaa ja intoa ihan sikana (muutaman viikon paussi reeneissä), joten otin aika paljon eteen hallintajuttuja ja odottelua. Maalimiehet oli jännissä paikoissa, kuka maassa olevassa kolossa, kuka bunkkerissa ja kuka keskellä hiekkaerämaata tönöttävässä puulaatikossa. Ekalta maalimieheltä Fado lähti salamana mua kohti mutta pysähtyi yhtäkkiä kuin seinään, ja kävi uudestaan tarkastamassa, olihan se varmaan maalimies J Ja sitten teki tosi komean ilmaisun. Kaksi jälkimmäistä ilmaisi virheittä. Työskentely maalimiehillä oli nyt yllättävän siistiä, yhden syliin oli hypännyt ja pussannut ennen ilmaisulle tuloa.

 

Metsäkin oli Lohtajalla niin suloista! Ei mitään ällöttäviä risukkoja, vaan ihanaa pehmeää sammal- ja jäkäläpohjaa pienine puustoineen. Metsäreeninä Fadolle tehtiin ”pieni-iso” etsintä, yksi makaava mm jota saatiin etsiä vähän kauemmin. Työ meni hyvin, ja ilmaisu myös oli varma.  Sunnuntaina oli sitten vuorossa merenranta ja hulppeat dyynit. Tällaiset:

 

 

 

 

Fadolle neljä maalimiestä, joista ensimmäisen ja toisen pongasi jo kaukaa, ja ilmaisi nopeasti ja tosi innokkaasti. Kolmas miesmm makasi korkeammalla puunkantokasan päällä mahallaan, siis naama piilossa. Fado kävi, juoksi mua kohti – ja herpaantui. Rohkaisin kävelemällä kasalle päin ja pyysin uudelleen etsimään. Fado juoksi takaisin maalimiehelle, ja sen jälkeen tuhatta ja sataa ilmaisemaan.  Viimeinen mm oli lahoavan ladon takana, josta Fado palasi nurkalle katsomaan, tulenko, ja sitten vielä tarkastamaan toisen kerran mm:n ja sitten viivana ilmaisemaan. Sain kyllä hyviä vinkkejä näihin ongelmakohtiimme, joita alamme heti soveltamaan. Kokeillaan pelittäisikö sitten.

 

Tässä meistä muutama Ninan ottama kuva, kiitos kuvista Nina!

 

Etsintään valmistautumista, liivit päälle ja liinan selvittelyä :)

 

Fadon ilmaisu; maalimies lymyää kaukana edessä näkyvän kumpareen takana.

 

Tää oli jännä juttu Fadon mielestä :)

 

Oli tosi hieno viikonloppu, ja ensi vuoden leiri on jo kalenteriin merkattu J

 

Viime viikolla tuli Lassen verikokeen tulokset. Allergiaa löytyi kahdelle varastopunkkilajille ja pölypunkille. Odotellaan siedätyshoidon alkamista. Siihen asti lääkekuurilla pidetään kutina kurissa ja hoidetaan korvien hiivatulehdus, joka iski antibioottikuurin lakattua :( Kaikesta huolimatta Lace voi tällä hetkellä hyvin: iho on kauttaaltaan normaali ja terve, korvat paranee kohisten (tippoja laitettu perjantaista saakka), ja koira on kaikin puolin iloinen - ja ennen kaikkea tasapainoinen, kun ei kutina tee hulluksi joka hetki.