Viikonloppu vierähti. Osittain aurinkosäässä, osittain satoi. Sisällä ja ulkona.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Perjantaina tein ekstrapitkän pelto- ja metsälenkin koirien kanssa, kamera mukana. Aivan ihana ilma, ja luonto kaunis kuin mikä vielä, vaikka onkin jo lokakuu. Tässä vähän satoa siltä retkeltä:

Lacen lempipuuhia on pongailla peltomyyriä,
kun Fado taas ei joko kuule niitä tai ei 
muuten vain välitä pätkääkään moisista elikoista:

 

Jiiihaaa!

 

 

Lasse - karvaton versio - kyttää Fadoa :)

 

Mamma kutsuuuuu!

 

Pongaatko kuvasta kaksi koiraa tuijottamassa toisiaan?

 

Oho. Puimatta...

 

"Meidän" metsää:

 

 

Lauantaina satoi, mutta silti vääntäydyttiin sieniretkelle, saaliina muutama litra suppiksia. Tänään sunnuntaina päivällä Annin ja Nellukan kanssa tehtiin sama jättilenkki. Kun vein Annin kotiin, oli sen äiti leiponut – mulle! – herkullisen omenapiirakan, ja siellä odotti nimpparikortti ja ruusutkin minua!

 

Illalla vielä Koo ja Lace kävi aksaamassa Marin hallilla. Keinu alkaa olla kuulemma yksi nastoimmista esteistä, Lace hakeutui sille jo itsekseen Karin siirrellessä esteitä, töpäytti alas ja jäi kontaktille odottelemaan tärkeänä lupaa edetä J Olivat ottaneet rennommat reenit, kun tuli tehtyä niin pitkä lenkki päivällä. Niiden reenatessa harjasin ja tarkistin läpikotaisin Fadon, hieroin sitä varovasti ja venyttelin jalat. Viime hieronnassa Heta sanoin Fadolla olleen kireät takareidet, joten niihin kerkityttiin. Sama homma Lacelle sen tultua kotiin, ja sitten iltamuonat huiviin kummallekin. Eipä tarvinnut koiria tuutia. Lace on aika haasteellinen hierottava, kun sen ehdottomasti mieluisin asento on selälläänrötköttely J Taidetaan alkaa palkkaamaan vähän kylkiasentoja, siitä on niin monessa hyötyä.

 

Fadon tokot on olleet tauolla jo parikin viikkoa varmaan. En ole vain jaksanut. Tänä iltana ehkä jotain kivaa touhutaan kun Lace ja Koo lähtee aksareeneihin.