<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Miten nää viikot kulkee…Viime maanantaina nautimme illalla lumisesta pihasta. Saatiin tehdä jo lumitöitäkin. Oltiin pitkin iltaa pihalla, koirat kirmas sen kun kerkesivät. Ja sisälle tultua Lace sitten ontui illalla hetken L  Sen koommin ei sitten olekaan enää jalka vaivannut. Tämä viikko on kuitenkin himmailtu liikuntaa, koirat ovat olleet kaikki pihalla olot eri aikaan ulkona, silloin liikkuminen on jotensakin normaalimpaa ilman suurempia ryynäilyjä. Isot lenkit on olleet lähinnä remmilenkkejä tai korvattu tokoilemisella ja tempuilla sekä venyttelyllä. Keskiviikkona käytiin Nokian ihanan lumisessa "keskuspuistossa" citylenkki. Lähtö tapahtui, ei sen vähempää kuin Ikinuortenpolulta, sopiva polku meille, heh. Lenkki oli mukava ja raikas, ja saatiin koiraohituksiakin taas, ihan ok. Ja tavattiin suloinen mummo! Jäi juttelemaan pitkäksi aikaa, piti kovasti koirista. Lopuksi sanoi, että tämä oli hänen päivänsä kohokohta kun sai turista jonkun kanssa. Iloinen mieli, kun tehtiin joku iloiseksi. Torstai-iltana oli vuorossa Linnavuoren katuvalojen alla lenkkeily. Voi hajujen määrää, annoin tarkoituksella koirien nuuskia joka ainoan kiinnostavan kohdan. Lacekin oikein kunnolla tutki. Ihme, kuinka tällaiset maajussikoirat väsyy nuuskimisesta tuolla maailmalla, ei näkynyt loppuillasta koiria ei. Aivottomina nukkumassa koloissaan.

 

Perjantai-ilta meni puusavotassa (loput talven puut tuli), ja Fado ulkovuorollaan sai jalkapallon niin pitkäksi aikaa kuin halusi. Kolmas tunti kun alkoi palloa tappaessa, alkoi jo vauhti hidastua, ja tovin jo istuskelikin pallo edessä. Ja taas hetken päästä oli energiaa hillua pallo suussa pitkin pihaa. Mun pieni hullu mies :)

 

2104947.jpg

 

Meillä seikkailee aina vain se puoliville mustavalkoinen katti näillä kulmilla. Lace saa kiksit, kun haistaa sen, yhtnä aamuna se loikkasi ulko-oven edestä pakoon, kun avasin koirille oven. Sekö oli jännää. Hetken päästä kun seurailin Fadoa pimeässä puskassa, huomasin sen seisovan nokakkain kissan kanssa, katin silmät kiilui mun otsalampun valossa. Katti ei liikahtanutkaan Fadon painostuksesta, Farkku se joutui kääntymään tilanteesta pois.

 

Lacen siedätyshoito etenee suunnitelmien mukaan, nyt on pistosten välit jo vähän harventuneet. Vähän rapsuttelee, mutta iho, tassut ja korvat on kaikki kauttaaltaan kunnossa. Toivotaan nyt parasta.