<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kotiuduttiin Vaasan reissulta. Isänpäivä ja isukin 80-vuotispäivä tuli vietettyä pienimuotoisesti perheen parissa. Tässä sankari itse, rakas isäni lempipuuhassaan:

 

 

 

Koirilla on ollut mielenkiintoinen viikonloppu!  Tuttuun tyyliin mennessämme oli piiloteltu makkaran paloja pitkin taloa koiria varten –voitte kuvitella mitä vauhtia ne porhaltaa aina sisälle J Mutsi antoi vielä iltaherkkuna siivut juustoa, nakkia ym. kummallekin. Sen on aivan pakko saada syöttää niitä jollain. Sitten pohti pettyneenä annettuaan herkut, kun ne ei nauti niistä vaan hotkivat niin nopeasti :D

 

Eilen LRPK:n (Länsirannikon pelastuskoirat) porukka reenas Ninan tiluksilla Koivulahdessa, ja me saatiin kutsu mukaan! Teemana oli ruumisetsintä, hui  =:/ Maastoon oli piilotettu kolme "kuollutta" maalia. Eka oli helpohkosti polun varressa, sellaisen leipomon ritilälaatikon alla. Siitä aloitettiin. Ensin Lace. Kävelin aika lähelle maalia, ennen kuin Lasse reagoi. Se heilutti häntää ruumiille J Reagoi siis oikein selvästi, ja teki pienen vihjeen avittamana vielä ilmaisunkin päälle. Seuraava maali oli haasteellinen hajujen puolesta, se oli kolossa, josta hajut levisi ihan kummallisesti taas. Kaikki koirat kiersivät vähän samalla lailla lenkkiä maalin ympärillä. Siihenkin piti Lasse avittaa ihan lähelle, mutta sitten kun äkkäsi, teki vielä jonkunmoisen ilmaisunkin (annoin taas vinkin tähän). Kolmas löytyi muita helpommin, taas häntä heilui (hehe) ja ilmaisukin löytyi. Hyvä pirpana!

 

Fado ei selvästikään reagoinut yhtä vahvasti tällaisen maalin hajuun. Se olis ensimmäiseksi singahtanut metsän puolelle etsimään eläviä maaleja (tai siis singahtikin). Vein kuitenkin sen ekan "ruumiin" äärelle, sitten alkoi haistelemaan kiinnostuneena. Palkkasin siitä saman tien. Toinen oli samalla lailla Fadolle haastava kuin muillekin. Paitsi, että, kun Fado lopulta meni maalille, se pongaskin sieltä ämpärin kannen (tämä ruumis oli tuotu paikalle ämpärissä juu J), eikä Farkkupoika yhtään empinyt napata sitä kantta tapettavakeeni :D Muistutettakoon, että mehän ollaan pentun ajo tehty tokon pohjatyötä paljolti muovisilla ämpärin kansilla, kun ne osoittautui Fadon suurimmaksi intohimoksi ja taistelukohteeksi jalkapallojen jälkeen. En tiedä oliko nyt virhe leikkiä maalin osalla, mutta joka tapauksessa virhe oli jo tapahtunut, ja Fado palkkasi näin ruhtinaallisesti itsensä. Kolmas mm oli tosi haasteellisen oloinen. Vaikka sijoitukseltaan helpohkossa paikassa, ei Fado mennyt sen luo, autoin suuntaamaan sinne. Vahvistin ilmaisulle tuloa kutsumalla – Farkku aikoi jo tuoda maalin taas mukaansa, mutta tiputti sen onneksi saman tien paikalleen J

 

Reenattiin toinen kierros vielä elävillä maalimiehilläkin. Paitsi Fado, ajan rientämisen takia jätin sen reenaamatta. Lacelle kolme mm:ä: eka löytyi kivien kolosta, ja sitä ilmaisemaan tullessa se pongaskin toisen mm:n piilossaan ihan lähellä mua. Ehdin huikata tulemaan kuitenkin loppuun saakka, ja niin lähdettiin katsastamaan ensiksi löytynyt. Opettavainen tilanne, jos ei muuten niin ainakin siksi, että ilmaistaan ja hoidetaan loppuun yksi mm kerralla J Toiselle mm:lle Lace osasikin sitten lähteä helposti, ja siitä toinen onnistunut ilmaisu. Mainittakoon muuten, että tänään roikuin ihka ekan kerran Lacen liinassa sen viedessä mm:lle, en ole aiemmin yhdistänyt sitä reeniin ollenkaan. Kolmannelle liinassa lähdettyämme sitten jalkani sotkeentui tietysti liinaan (tai liina jalkaan, miten päin vaan. Se sama tilanne kuin joskus Fadon kanssa kävi) ja minä TORVI tietysti kiljaisin kun meinasi juostessa tasapaino mennä. Tämä tietty sai pienen nykäisyn vauhdittamana Lacen kääntymään huolissaan mua kohti. En meinannut sitä saada enää jatkamaan mm:lle, se loikki vaan mun ympärillä, ennen kuin mm tajusi fiksusti vähän kutsua koiraa, sitten pelitti. Otettiin vielä encore tähän loppuun, ilman kompurointia,  ja nyt ilmaisu toimi aika ok, vaikka kevyesti roikuin liinan päässä. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

 

Nina laittoi tässä välissä meille herkulliset kahvit, ja päästiin sisälle lämpöön hetkeksi. Sitten vuorossa maneesitokoilua. Aikas kivat reeniolosuhteet Ninalla, oma maneesi omalla maalla (siellä käy muutama Vaasan seudun agilityseurakin säännöllisesti reenaamassa). Otin vain helppoja, leikkimällä reilusti. Fadon kanssa vähän kaukoja (hyvät), luoksetuloa (ok, kun tajusin ottaa Fadon takaa seinustalta pallon muualle, luoksetulo kun suuntautui sinne eli musta poispäin J) , hyppynoutox2 (ekalla luovutuksessa istui totaalisen vinoon) ja seuraamisen pätkiä ja vähän käännöksiä, askeleita ja peruuttamista. Nämä suht ok. Taika-ystävämme meni Ninan kanssa eri kivasti!! Lacen kanssa otin luoksetulon(täydellinen), kaukoja (i-m-i välit hyvät, seisomisessa etenee lyhyelläkin matkalla sikana) sekä hyppynoudon (julmetun isolla Taikan puukapulalla, höh). Vähän koitin seuraamistakin, huonolla menestyksellä, kun meidän rytmit ei jotenkin kohtaa siinä ollenkaan. Tottumattomuutta mun puolelta, Lace seuraa kyllä perfect.

 

Vielä kun tehtiin varmaan tunnin metsälenkki Taikan ja Ninan kanssa tähän päälle, tulikin oltua n. kuusi tuntia putkeen näissä touhuissa. Verraten säyseää on porukka ollut illan J ISO KIITOS Nina verrattomasta päivästä teillä!! Harmi kun jäi kamera matkasta.

 

ps. Ostin muuten eilen jumppapallon (vink, VapaaValinnassa 6 egee), pumppasin sen Vaasassa ja vähän kokeiltiin jo eilen koirien kanssa, hyvin sujui jo pallon päällä venyttely. Ne piti siitä heti. Nyt voidaan kaikki kolme hyödyntää samaa palloa, tekee hyvää mullekin jumpata J

 

Ai niin, rappujakin reenattiin niin kuin luvattiin. Selvisi että myös noissa rapuissa itse rappuset on peace of cake, mentiin sitten ylös tai alas. Vaikeus on astua viimeiseltä askelmalta tasanteelle J Homma oli reenauksen jälkeen jo huomattavasti rennompaa, lisää reeniä vaan. Tarvii etsiä rappuja joihin pääsee istuskelemaan Lacen kanssa ;)

 

Tää oli se vaikein kohta ... jos toi iso lattia vaikka liikkuu kun astun sille ...

 

No, kotona taas, tutussa omassa nukkumanurkkauksessa :)