Sain kivan tekstiviestin vähän aikaa sitten: Lassen oma äippä Yoko on agilityn Pohjoismaiden mestari! Kultaa tuli yksilökisassa sekä joukkuekisassa. Miten hianooo!!! Lasse on täällä sanoinkuvaamattoman iloinen ja me muut myös. Kun lisäksi Jaakko&Zen nappasivat hopeaa ja Iiro&Sari pronssia, on syytä hurrata onnittelut suomalaisten menestykselle!

No, eipä tuota tärkeämpää tapahtumaa tältä viikolta ole kerrottavana :) Muuten on touhailtu pihahommia kotosalla, lenkkeilty ihanan valkoisessa maisemassa, polteltu takassa tulta ja temppuiltu pienesti, ihan kotosalla. Reenit jäi tältä viikolta väliin (kun mamma ei oikein jaksanut). Tänään päätin keksiä jotain piristystä sunnuntaille, ja niinpä lähdin Lacen kanssa katsastamaan joulunavaustoria Treelle. Lapsille suunnattuja moiset tapahtumat, siispä tenavia riekkui aivan älytön määrä joka puolella!  Lace ei ollut aivan täysin oma itsensä, mutta iloisen kiinnostunut kuitenkin kaikesta, häntä heilui koko ajan. Ihan surutta sen kanssa voi moisessa rymistyksessä liikkua. Hevonen ei tuntunut juurikaan enää miltään, vaikka se vielä korskuikin, eikä pieni ponikaan, joka tarjosi yleisöratsastusta. Jännin juttu tänään oli - poro. Jestas että sen hajukin oli jo niiin erikoinen... Harmi vain, poro inhosi kuulemma koiria, joten ei päästy kovin lähelle pällistelemään. - No, Lacelle riitti jo ihmetykseksi porontaljoilla vuorattu rekikin, sitä tutkittiin pitkään ja intensiivisesti. Nappasin pari kuvaakin reissulta, ja näyttipä pari muutakin tuntematonta kuvaavan samalla kertaa samaa kohdetta :) Yksi perheenisä näytti videoivankin Lassen touhuja :))

Uni maittoi hauvelille tämän retken jälkeen,
aika mielenkiintoisessa paikassa taas:

Edit: piilottelin juuri koirille  namikätköjä "jälkiruuaksi" pitkin taloa. On kyllä niin totta, kun puhutaan koiran nenän "avaamisesta". Nytkin nää kaksi dallas pitkin kämppää ohi namien - kunnes sanoin taikasanan "missä". Nenä avautui salamana ja namit imaistiin hetkessä suuhun :)