Eilen alkoi Lace köhiä ihan kunnolla, tänään on jo kaksi eri settiä köhäissyt  Fado. Eli lepoa ja mökin "vankina" nyt lähipäivät. Kevyttä sisäpuuhastelua vain pienten pääkopalle, eipä sekään ole hyvä olla "hiostuttavaa" :) kun hauvat on pipejä. Huominen fysioterapeuttiaikakin siirtyi, olin varannut molemmille Elinalta ajan. Ihana ilma ulkona, täytynee lähteä yksin dallailemaan sauvakävely. Mahtaa tuntua kummalta.

Aija&Jari oli yökylässä pe-la, olipa KIVAA! Istuttiin iltamyöhään, syöpöteltiin lasagnea ja ilman muuta myös juustoja, ja litkittiin skumppaa. Fado ja Lace oli niiin onnessa kun sai vaihtaa kainaloa, milloin kummankin viereen.

Toko ja aksat

Menneellä viikolla on tokoiltu ja aksailtu. K&L oli menneet kuulemma oikein näpsäkästi torstain reenirataa. Fado teki sillä välin näpsäkästi seuraamista. Se on tosi hyvää mielestäni, nyt olen vahvistanut istumisia paljon, koska viime kokeissa on jäänyt joitakin kertoja puoli-istuvaan asentoon perusasennossa. Nyt tarvii videoida joku päivä reenejä kummaltakin, haluu nähdä miltä näyttää. Lisäksi tehtiin s-pysäytystä kierroilla, maahanmenoa naksutellen nopeutta, minä peruutellen juosten. Ruutua juoksutin ylipitkiä matkoja lelulla ruudun takana, sitten normimatka tyhjään ruutuun pari kertaa. Paikka löytyy Fadolla hyvin, mutta Fado-pojan braavuri on yhä ylimääräinen pyörähtäminen ennen ruutua. Etenee kyllä koko ajan, vaikka pyörähtääkin. Olen sika palkannut sitä silloin tällöin tuollaisten jälkeen jos paikka on omatoimisesti lopulta kuitenkin löytynyt. Ja nyt ylimääräisen kiepin häivyttäminen onkin sitten työlästä :/ No, me rallateltiin varmaan tunti pihassa "leikisti" tokoillen, Fado oli onnessaan kun loikin sen ja lelun kanssa pehmeisiin lumikasoihin pellehyppyjä tehden :D Sitten toinen mokoma tehtiin lumitöitä (=Fado tappoi palloa pitkin pihaa), ja sitten vielä maalaislenkki päälle pimeässä. Laatuaikaa kaksin. Lacekin oli ihan tosi tyytyväinen iltaansa kotiin tullessa, pötkötys maistui taas.

Tunnaria on reenattu 2-3- krt tällä viikolla. Lacen kanssa tein nyt eka kertaa kisamaisesti heti eka kerralla (ei siis alkukääntyilyitä, mutta en ottanut alkuun ensin omaa lainkaan), vielä tosin vain metrisellä matkalla kapuloille. Kapuloiden eteen laitoin muutaman namin. Lace söi yhden etunameista, ja sitten tyynesti haisteli eteentulevat kapulat kunnes tosi nopsasti ja varmasti nappasi OMAN! Jes. Supernamikoura tästä hyvästä Lacelle! Olin niin varmana nyt itse, että rohkenin koittaa Fadonkin kanssa. En jaksa selittää tähän nyt miten tein, Pärssisen kahden kapulan menetelmällä, osittain onnistui, osittain ei. Äh. Apuva.

Etsintäreenit alkoi taas

Niin, kun tällä viikolla ei päästy pakkasten takia etsintäreeneihin,  hehkutanpa viimeviikkoisia kun jäi niistä kirjoittamatta. Korkattiin rakennusetsinnällä Valkeakosken Kennelkerhon talolla meidän syksyn reenitauko tässä lajissa. Melkein tuli tippa silmään kun koirat oli niin innoissaan. Fadolle alkuun ilmaisu ulkorakennuksen  saunahuoneeseen. Ovi sinne oli auki, maalimies istui seinän vieressä penkillä. Tuntemattomia ovat hajujen tiet: luulin ettei Fadon ilmaisu ole hanskassa kun olin varma että se on aikoja sitten löytänyt mm:n, kuului jo vinkunaakin. Sieltä se lopulta kuitenkin porhalsi, veti pari metriä ohi niin että lumi pöllys kun yritti jarruttaa sivulle. Ja sitten mentiin eika meinattu - tuijottamaan mm:n vastakkaista seinää pimeässä huoneessa. Fado nousi penkillekin venyttäen nenänsä kanssa katonrajaa kohti ja haisteli pitkin seinää, "jossain tässä mä mamma sen varmasti näin, odota vähän". Reppana meinasi haljeta etsimisestä. Mm antoi lopulta avun takaa kutsumalla hiljaa Fadoa nimeltä. Senkin sai tehdä kahteen kertaan, kun Fado tuijotti korvat terävänä vain sitä tyhjää seinää, että missä hiivatissa se huhuilee. Arvata saattaa Farkkuboyn onnen se tajusi kääntyä (en enää muista pitikö mm:n vähän koputtaa persuuksiinkin poikarukkaa) kun ihana Päivi H. lopulta löytyi! Ilmaisullekin oli kuulemma ampaissut välittömästi, kun tajusi kääntyä oikealle seinälle siellä :)) Kaksi maalimiestä oli sitten päärakennuksessa suorapalkalla, toinen yläkerran komerossa (hajut meni sielläkin hassusti ja kotva tehtiin tarkennusta), ja toinen kellarissa jonne johti oikein jyrkät ja vaikeat portaat, jotka Fado suoritti erittäin ripeästi ja omatoimisesti, hieno poika!

Lacella taisi olla sisällä kaikki maalit. Eka löytyi keittiöstä pöydän takaa kyykystä, kunhan Lace tajusi että se oli eksynyt :) Tohotti käydä tsekkaamassa ekaksi "ai sä oot siinä, juu, mutta missäs ne kadonneet täällä on?" Toisella käynnillä käsitti että hei, tällä on siis palkkaa mulle... ;) Toinen alakerran kopiokoneen takana ja kolmas yläkerran komerossa. Lassea jänskätti selvästi lähteä eteisestä liikkumaan huoneisiin (täällähän varmaan tulvi myös koiramaisia hajuja joka puolella) mutta into ja uteliaisuus voitti oikeastaan saman tien. Raput yläkertaan se loikki oikein innolla ja reippaasti. Kokeiluna lopussa mentiin kellarin rapuille, ja oikein arvasin: itku ja hammastenkiristys alkoi heti kun Lace näki että noita pitäs lähteä alas. En paineistanut sitten yhtään enempää niiden kanssa, muutama nami kun tuli rohkeasti rappujen alkuun ja siihen lopetettiin. Mehän ollaan yritetty voittaa tätä traumaa koko Lacen ikä, mutta ihan oikeasti sitä näyttää oikein huimaavan kun tulee tuon kaltaisten rappujen yläpäähän. Meillä kotona menee samantyyliset raput alas kellariin, ja aina sama juttu niiden ohikin vain mennessä. Jotenkin tässä vaikuttaa rappujen jyrkkyys ja varmaan myös pimeys. Kotirapuissahan Lace vetää unta jos jonkinlaisessa asennossa, ja jossain tehdasreenissä se meni rautaritiläportaitakin täysin suvereenisti.

Olipa eri motivoitunut olo itellä reenata, tauko on tehnyt hyvää selvästi. Oltiin kaivattu myös meidän reenikavereita! Paikalla oli Päivi, Jenni ja Merja koissuineen, vielä seuraavalla kerralla nähdään toivottavasti pitkästä aikaa Eeva ja Sarikin koiruleineen.