Kesä kääntynyt syksyyn ja työt tulleet häiritsemään vapaa-ajan viettoa, höh. Olisi taas jo loman tarpeessa. Viime viikolle järjestinkin muutaman lomapäivän tarkoituksena paimennella ja tokoilla, ja olla vaan. Mutta tulikin virastopäiviä Vaasassa isän (ja vähän äidinkin) asioita ja erinäisiä hoitotukihakemuksia hoidellen. Tämä aiheutti pahaa mieltä siksi, että jouduin törmäämään ekan kerran elämässäni siihen tosiasiaan, että aina ei näköjään huonokuntoisella vanhuksella ole arvoa terveydenhuollon kärrynpyörissä :(( Isän kunto huononee aika nopeaa tahtia, kun lopetti jo jossain vaiheessa lähes kokonaan syömisen ja juomisen. Nyt on kuitenkin saanut  jotain taas alas ja juonutkin. Mutta onhan hän enää varjo entisestään. Silti vain huumori vielä kukkii välillä, uskomaton isä

Mutta hyväkin mieli välillä nostaa päätään alakulon keskeltä (tällä kertaa näin päin :). Tästä päivästä jos aloitetaan niin etsintäreenit olivat oikein hauskat ja onnistuneet tänään. Fado pelitti hienosti, ja Lacellakin kehitystä tapahtuu. Tiina oli sillä välin käynyt vaihtamassa lampaiden ruokintarenkaan, ja arveli että 4-6- viikkoa saattaisi vielä syömistä riittää hyvinkin pellolla. Meillehän tuli kaksi lammasta lisää poishaettujen tilalle, joten loppukauden määrä on kuusi.

Paimenpoika on kehittynyt hurjan paljon, olen niin iloinen! Nyt tuntuu paimentaminen Fadon kanssa niiin kivalta. Tavoitteemme löytää hallinta tähän hommaan on saavutettu. Fado on tosi hyvin kuulolla, ja esim. aidasta irrottamiseen voin päästää sen ihan yksinään, ei hölmöile tiukoissa tilanteissa vaan pikemmin kääntää päätään pois, on tosi hyvin auki suurimman osan aikaa. Poispäinkuljetuskin toimii aika kivasti, ja pitää tosi maltilla etäisyyden lampaisiin. Fado lukee lampaita ihan sikahyvin. Jännä kun alkukesästä oli fiilis ihan toisinpäin: Lacen kanssa oli niin kiva tehdä, nyt Lassen touhut vain hymyilyttää aina välillä. Luulen ettei se ihan kokonaan syty tähän ehkä koskaan. Mutta ei haittaa, sekin on tosi motivoitunut koko ajan ja tuntee tekevänsä tärkeitä hommia :) Kahden koiran kanssa pelittää hyvin lampaiden kuljetus reeniaitaukseen: Lacen bravuuri on tuoda lampaat vaikka kuinka kaukaa, Fado voimallaan saa niitä sitten kuljetettua aikas taitavasti jo. Mun pienet piskuiset paimenet :) Iloisin olen siitä että touhu on muuttunut nyt hallinnan myötä rennommaksi itelläkin. Se on nyt oikeasti KIVAA! Se on lippulaiva meidän paimennusharrastelussa.

Tokokin on edennyt, vaikkei nyt viime päivinä noiden vanhusten asioidenhoidon vuoksi. Korrien kurssilta Vöyrillä parisen viikkoa sitten sain valtavan hyvät ajatukset ja neuvot jatkoon, ja uskon että kehitymme jos vain saan raivattua aikaa reenaamiselle. Saa sii :) Pian katselen tokokokeen johon alamme tähdätä.

Mikäs tässä on ollessa, ei valittamista pitäisi juuri elämässä olla. Silti asiat ja mieli tuntuvat olevan jotenkin nurjapuoli päällä ... Ehkäpä syyspotutusta...?

Lace on pyörinyt paskassa jossain pihapiirissä useina peräkkäisinä päivinä, ja aina tietysti pesun kautta mentävä :( Onneksi eilen tuli veljentyttö Karoliina (poliisi) ja paljasti rikospaikan :) kun lähti oikein etsimällä etsimään. Kjäh kjäh, olipa iso kivi estämässä kun Lasse taas tänään yritti painua paskaan sukeltelemaan :D Luulen että jätökset on supien taas. Yhtenä pimeänä iltana Fado taas tuolla pimeydessä törmäsi sellaiseen, hyi hitto että niillä on ruma ääni. Muutenkin ärsyttäviä elikoita jos ne alkaa taas parveilemaan näillä main. Ei tykkää!

Edit: No nyt se löysi uuden rikospaikan jostain,  voi ¤=#/"!!^bmaöpa&/%¤! Kiva kierre - Lace sontaa itsensä, mä pesen lääkeshampoolla jonka jälkeen se ainakin tarvii "luonnollisen" hajun taas turkkiinsa :(( Mä taas pesen, ja Lace - voihan p-kele.