Sunnuntaina paimentamassa Fadon kanssa. Kokeilin hallintaa pellolle menossa ilman rihman kiertämää. Fadolla on huoli päästä näkemään lampaat, mutta heti kun se ne löytää, pysähtyy ja jää odottelemaan lupaa lähestyä. Siitä kutsuin ensin ihan muuhun suuntaan, ja hienosti kuulolla. Mainiota, vielä tämäkin kehittyy.  Istuttiin kauan kivellä puiden katveessa ja katseltiin vain päkäpäiden märehtimistuokiota. Ihan hillitöntä. Joku päivä otan kaakaot mukaan. Tai skumppaa <3 - ja Aijan :D Itse reeni oli lyhyt ja isolla pellolla. Muutama flänkki ja kuljetusta. Kaksi pitkää hakua, joissa toisessa lampaat jäi "turvaan" isojen pajujen sekaan, ja Fado katsoi minuun pari kertaa, mitä tehdä, joten kävelin lähemmäs auttamaan.

Su-iltana tunnari kummallekin. Kasa jonka taakse oma piiloon. Lace ryntäilee, joten kutsuin sen kauempaa itse lähellä kapuloita "nätisti"-sanan tuella. Näyttäisi toimivalta, näin jatkanen. Fado käyttää niitä tassujansa ihan liian helposti jopa sen yhden kapulan kaivamiseen, täytyy miettiä. Mutta kasan ohitti kiinnostumatta.

Eilen paikallamakuureeniä Lacelle häiriön alla Pispalan kentällä. Meillä oli auttamassa maailman paras häiriökoira Reco, siltä kun saa tilata ihan mitä vaan keksii :) Muutama kerta häiriöllä (nousi portaattain) lyhyellä kestolla, sitten vielä keston lisäämistä. Myös yksi Reco vieressä -makuu. Kerta piilolla hetkeksi, jolloin lelu maassa tuomassa itsevarmuutta. Nyt rakennetaan mielikuvaa toooosi mukavasta ja turvallisesta jutusta.

Pispalasta Herwoodin koiraurheilukeskukseen = Takujen kentälle aksaharkkoihin. Tiedossa oli ettei meidän koutsi pääse, ja meitä olikin vain Emilia ja mä. Olin päättänyt aloittaa kontaktireenit Lacen kanssa NYT, ja myös keppien sisäänmenoja oli tarkoitus reenata eri kulmista. Kun käänsin auton kentälle, nousikin yllättäen pieni pala kurkkuun... Tätä reeneihin menoahan mä odotin - mites nyt näin? Tosi haikealla ololla siellä olin... Tämmöinen on ihminen. Ei voi mitään.

No sen verran sain itsestäni irti, että puomilla saatiin hyvään alkuun kontaktireenit. Usea toisto lätkällä. Kyllähän se neiti sieltä aika liukkaasti singahtelee mukaan pienestäkin sormenheilautuksesta :/ hmmmm. Mutta alkoi jo sujua muutamalla toistolla, ja sain jo kiidettyä ohikin. Keppejä en tehnyt, kun yksi kepeistä ei pysynyt telineessään, jossa oli katkenneen kepin jämät sisällä aikas tiukassa. Grrr!

Tokoilin vielä hetken kentällä, kummallekin muutamalla kierrolla seisomista, muutama "yhteiskauko" (Fadolla nousee tahti sopivasti aina tästä reenistä  kun se yrittää pysyä Lacen vauhdissa :) ja yleistä ilonpitoa. Kiitos Emilialle avusta, kun huuteli häiriökäskytyksiä Lacelle maahanmenon alkua reenaillessa.

Iltasella istuttiin vielä pimenevässä yössä takapihalla sylikkäin koko sakki :)

Toukokuinen näkymä pihaltamme pellolle: joku tarkkasilmäinen saattaa erottaa lampaankin ;)

Ja niitä narsissejahan on taas, sekä maassa että ruukussa: