Koirakävelyt. Koiran mieli ja kognitio. Hyvinvointi. Mielenkiintoista!

Nyt ne on alkaneet kokeilla koirakävelyn vaikutuksia uudesta näkökulmasta, kertoo uusin Koiramme-lehti. Koiran ehdoilla. Eli koira valitsee reitin ja vie ihmistä. Hössötystä, mutta sittenkin jokin pieni viisaus sisässä?
 
Joskus citylenkeillä (= nimitys lenkille, joka käydään talven pimeinä tekemässä jollain esikaupunkialueella katuvalojen säihkeessä :)) jos ei ole kiire, toimin vähän tähän suuntaan. En nyt mene ihan ihmisten pihojen kautta jos koira sinne haluaa tai pitkin ojia, mutta valitsemallani väylällä rytmitytään tarkoituksella koirien nenän mukaan. Jos koirat pysähtyy tutustumaan johonkin hajumaailmaan tarkemmin, annan niiden niin tehdä ja huolehdin, etten anna remmillä minkäänlaista "kiristymiskäskyä". Vain silloin, jos Fado alkaa nuolla narttujen merkkauksia (jota se tekee nykyään ilokseni aika harvakseltaan), annan tuskin tuntuvan pienen pakotteen remmistä, ja se lähtee herkästi taas eteenpäin. Ei kiskomista eikä raahaamista remmissä tai närkästystä ”tuu nyt jo”. Välillä tutkitaan jokainen sähkötolppa sadan metrin matkalta ja niiden välillä kymmenen penkkaa, mutta mitäs sitten, jos kerran on aikaa. Ja usein on, koska illat on meillä koirien. Ihana hajujen sekamelska, mikä ihana maalaiskoiran taivas!  Meno hajujen välillä on koirilla yleensä tasaista, pientä ja terveellistä ravia ja mulla ihan reipasta kävelyä. Jos Lace, joka on mulla lähes aina näilläkin lenkeillä irti, pysähtyy tutkimaan jotain, pysähdymme yleensä Fadon kanssa odottamaan. Haluan viestittää sille, että tutki vain, kyllä me odotellaan, aikaa on. Jos en sitä tee, sillä on tietysti hirmu kiire perään hetken päästä. Tähänhän olen ne opettanut, seuraamaan mun liikkeitä lenkeillä, etteivät jää kelkasta.  Ja näinhän me taas pelto- ja metsälenkeillä mennään. Tuskin edes seuraan koiria katseellani, ne hoitavat mukanatulon itse. Voin kävellä tunnin metsässä puhumattakaan koirille yhtään mitään. Ja kuten Appleby lehdessäkin toteaa, tarv itaan varmaan ensin tietty suhde koiran ja omistajan välille, ennen kuin tällainen koirakävely voi toimia. Ei ehkä toimi koiran kanssa joka on aina tottunut saamaan mitä haluaa ja on valmis kiskomaan omistajaansa yleensäkin remmin perässä vaikka maassa raahautuen :)
 
Ajattelemisen aihetta harrastusten nälässä juokseville koiranomistajille? Saa kommentoida :)
 
 
Ja sitten käsittelyyn tuo otsikon "Elukka". Tarkoittaa meitä perjantaina vastaan tullutta miestä koiransa kanssa. Se luki miehen pipossa.
 
Pyörätiellä vastaan tullessa mies pysähtyi jo kauas ja laittoi sakemannin näköisen koiransa (hännätön) keskelle tietä istumaan. Ja huusi sitten että tulkaa vaan. Mies oli lappilaisten sanonnan mukaan "märjänmaistaneen" näköinen. Yleensä koirakohtaamisissa laitan omat tien sivuun odottelemaan ohittajien ohi menoa, tai sitten Fado remmiin ja Lace kaartaa metsän kautta vastaantulijat ohi ihan omasta päätöksestään :). Kuin aavistaen hankaluuksia laitoin omat koirat remmiin. Kolmen metrin päässä Elukan koirasta se nousi makuulta, johon Elukka oli sen käskenyt. ja hiipi meitä kohti. Sanoin että ei antaisi tulla, ja että halutaan vain ohi. No sieltähän alkoi tulla ohjeita miten tämä kohtaaminen olisi pitänyt tehdä, ja miten me ei ymmärretä mitään koirien koulutuksesta. Ja tietysti se "ettei se mitään tee". Pyysin pari kertaa uudestaan, ja vastaräkätys vaan lisääntyi. Kimpaannuin ja kirosin. (Tää keljuttaa mua kaikkein eniten, etten pysynyt tyylilleni uskollisesti tyynenä, minkä esimerkin pyrin yleensä aina antamaan omille koirilleni.)Päästiin jotenkin ohi. Mutta Elukka ja koira vaihtoikin suuntaa lähtien meidän perään, tuli takana varjona uhmaten ja kehuskellen miten hän on koiria kouluttanut niinjaniinkauan. Käännyin ja totesin että eipä siitä huolimatta koira pysynyt makuussa. Arvaatte varmaan että teki mieli myös kuitata, että on sulla nimenmukainen pipo päässä... Mutta oikeesti alkoi se jannu sen verran pelottamaan, että nähtiin parhaaksemme kääntyä sivupolkua rantatieltä ihmisten ilmoille päin ...
Pitkästä aikaa näitä tyyppejä, maalla ei onneksi törmää tällaisiin turhan usein. Ja by the way: noi nimikkopipot on sitten oiva keksintö. Siitä voitte tämän kundin tunnistaa jo kaukaa :(.