Tänään toteutui Tommy Wirenin rodunomaisten käytösten muokkaamisen luento Tampereella. Tuttuja oli varmaan puoli salia, oli kiva :) Myös juttu oli osittain tuttua, mutta kertaus ei ole koskaan pahitteeksi. Vähän jäin kaipaamaan Tommyltä vielä konkreettisempia vinkkejä useampiin  ominaiskäytöksen muokkaamisiiin, sillä niiden kanssahan ihmisilä suurimmat opngelmat koiriensa kanssa yleensä on. Vaikkapa runsas astuminen, mitä on tehtävissä? Myös paimennuspuolelle olisin kaivannut esimerkkejä.  Kävin läpi pitkästä aikaa Fadon rusakkovillitykset mielessäni päivän aikana. Täällä maallahan niistä päästiin kertaheitolla - ei siksi että olisimme saaneet tuon käytöksen sammutettua tai vastaehdollistettua sen kummemmin, vaan ihan siksi että täällä ei rusakoita vain ole, ja jos on, niin tiet on aika kaukana, pupun perään pyrähdyksestä ei ole samanlaista vaaraa kuin kaupunkialueilla, Fado kun ei pitkästi perässä roiku. Mutta joo, aika lailla se Ryydynpohjassa näköäsrykkeitä nautiskeli pentusena. Vieläkin käytös herää sillä isoilla aukeilla paikoilla, etenkin jäällä.

Tommy kertoi valaisen esimerkin geneettisistä taipumuksista, linnuista. Lintu ei synnynnäisesti osaa tosiaankaan tehdä pesää. Sillä on vain geneettinen taipumus sellaiseen, ja tuo taipumus ajaa sen opettelemaan pesän tekoa. Se tuo risun jos toisenkin, kokeilee, asettelee, erehtyy, ja pesä saattaa haurauttaan välillä pudotakin. Sitkeästi se silti jatkaa, ja aina kun joku risu sattuu onnistumaan asettelultaan ja pysyy vahvasti paikallaan, tapahtuu ehdollistumista ja toiminto vahvistuu. Näin eläimen käyttäytyminen on aina yhdistelmä geneettistä taipumusta ja oppimista, klassista ja operanttia ehdollistumista. Jotenkin hellyttävä esimerkki <3

Toinen mielenkiintoinen esimerkki rusakoita ajavasta koirasta. Täysin toisessa ympäristössä, jossa se ei ollut koskaan rusakoita nähnyt, se ei reagoinut edes tuoreeseen rusakon hajuun yhtään mitenkään, vaan blokkasi täysin hajun maailmastaan -> koirathan eivät ole kovin hyviä yleistämään. Onneksi ehkä tässä tapauksessa :)

Kotiin tultua talon lämmitys, pakkasta taas yli 20 astetta. Pienen pieni lenkki koirien kanssa (olivat jäätyä ulos, eivätkä suostuneet juurikaan kauas liikkumaan, mun onneksi), sitten tokoiluja ja temppuiluja kotosalla aika pitkään. Olen reenannut Lacelle malttia ja kauneutta kapulan pitoon, vähän se jo näyttää arvokkaammalta. Lyhyitä siirtymisiä kapula suussa menee jo siistimmin, mutta ihan täysin purematta se ei onnistu. Ongelmallista on saada naksuteltua ajallaan tätä,heh.  Tasapainolautaa ja jumppapalloa duunailtiin myös. Lace oli virtaa täynnä, ja se olisi loikkinut mennen tullen jumppapallon yli. :) Vielä illasta hoidin Lacen ihon, sillä tuppaa taas oireilemaan atopia näillä kuivilla keleillä. Neljä päivää takaperin pesin sen lääkeshampoolla, nyt on pärjätty Relaxantilla paikallisesti. Lace todella nauttii tuosta käsittelystä!! Kun otan hoitopullon ja kamman esiin ja istahdan lattialle, se suorastaan sukeltaa syliin ja makaa kyljellään kuin lahna vaikka kuinka ja kauan ja vaikka miten kaivelisin sen turkkia, ihoa, korvia tai mitä vaan. Joskus jopa nukahtaa siihen. Vässykkä :)

Öitä!

Kukahan tulis puhaltamaan meidän jumppapalloon lisää ilmaa :)