Loistava innovaatio! Olen surrut  jo neljättä viikkoa, kun en ole pystynyt harjaamaan koiria. Etenkin Lace atoopikkona ja nopeasti takkuuntuvana alkaa rapsuttelemaan helposti itseään jos sen karvaa ei suori useasti. Voi kuulostaa epäilyttävältä, eikö nyt muka joku asento vaikka maatessa löytyisi jossa voisi vähän koiran turkkia kupsuttaa. Eipä löytynyt. Kun ainut asento mulle oli selällä maaten, ei tullut mitään harjaamisesta (tai kammallahan mä ne takut aina setvin) yhdellä kädellä vaikka koira olisi liimaantunut kiinni muhun, kammalla setvimiseen tarvitsee kaksi kättä. Mutta mutta!

Eilen illalla yöpissatuksella harjoittelin rennon kävelyn hakemista tuossa terassikivetyksellä , kun äkkäsin että puutarhapöytä voisi olla juuri sopiva korkeudeltaan niin ettei mun tarvi kumartaa piiruakaan eteen - tai alaspäin. Ja olihan se!! Siinä sitten yhdentoista jälkeen joulukuun lopulla puunasin Lacen - ja perään Fadon. miltei tunti varmaan meni, ja koko ajan teputin samalla liikettä jaloille ja selälle. Ei hassumpaa. Lasse nautti niin suunnattomasti että sillä meni silmät kiinni pöydällä pötköttäessään. Koirat pääsikin hyvin pöydälle tuolin kautta, ja tosi hillitysti siitä myös alas. Ei tarvinnut nostella. Fado ei ollut ihan varma oliko pöydällä seisoskelu/istuminen/makoilu niin kivaa, mutta se aina sietää nuo hommat kun on pakko. Olipas kumma tunne, kun leuto tuuli humisi pimeydessä, muutoin oli hiiren hiljaista. Tuli kieltämättä mieleen Suomen kolea juhannus. Me harrastetaan tuota taas joku päivä <3