Kuusankoskelta kotiutuminen sujui hyvin. En tiedä miten päin kiittäisin Hennaa ja perhettänsä. Oli loska tai paska, niin aina joku haki mun koiria lenkille. Vaikka tällainen lökäpöksykummajainen plus kaksi karvaa pöllyttävää kasaa on haaste mille tahansa perheelle nurkissa kaksi viikkoa, tuntui että tämä aika meni aika mukavasti silti. Aika kivasti sain rauhoitettua perheen oman elämän ja menon ovien takana. Kiitos erillisen talon siiven. Täällä Aromäessä Henna vielä auttoi siivoten ja kaupatkin käytiin, mä jaksoin jo mukana osoittelemassa, mitä kärryyn kerätään.

Koirien kanssakin sujui hyvin. Tosin Vili Vilpertti rakastui Fadoon niin syötävästi (nuoren koiran oikkuja) että lenkilläkään se ei kuulemma lähtenyt Lassen juoksuviritelmiin mukaan vaan pyöri Fado-herran ympärillä mieluusti. Fado ei näyttänyt kovasti siitä häiriintyvän. Jos Vili pyrki totaalisen kiinni, kuului matala murina, ja Vili otti nopeasti jalat alleen. Mutta Fado ei nostanut tällöin edes päätä makuulta. Muutamia kertoja se ilmoitti valkeita hampaita väläyttämällä että nyt tarvis antaa olla. Lasse sen sijaan tuli Vilin kanssa mainiosti toimeen. Lenkille lähtiessä se pussaili yhtä lailla Viliä kuin Fadoa sillä "me lähdetään, kivaa, tuu säkin jooko, jee me lähdetään" -hössötyksellään :)

Vähän kolkkoa oli kotona oloa aloitella, mutta eiköhän se tästä taas.Ihanien ystävien piipahdukset katkaisevat aina pitkiä päiviä! Tänään saan yökylään Vaasasta nuorenparin Miikan ja Minnan, jotka ovat kurssilla Tampereella. Kiva. Eilen, ystävänpäivänä kävivät Aija ja Jari. Käynnistä jäi lämmin takka, paljon puita sisälle valmiiksi kannettuna, lenkistä väsyneet ja ruuasta sekä lihapullapiilotuksesta tyytyväiset koirat, uusi muumimuki. Ja lämmin mieli <3

Huomenna on fyssari Nokialla. Olenpa odottanut sitä. Mulla on sille tuhat kysymystä.