Täällä sitä ollaan, Henna-ystäväni perheen luona Kuusankoskella. Olosuhteet ovat kaikin puolin tervehtymistä edistävät. Tänään on paistanut aurinko isosta ikkunasta, ja kun tuulettelin, lintujen laulu kuului ulkoa. Kevään merkkejä, miten ihanaa!

Kotiin pääsyn iltana perjantaina oli tunnelmat todella sekavat. Aija&Jari olivat vastassa, ja Leakin tuli käymään, oli niin ilahduttavaa teitä kaikkia nähdä <3 Sekä koirat että minä oltiin hämmentyneitä, koirat vaistosivat tietysti varovaisuuteni liikkeissäni kaikella tapaa. Ja täytyi mussa olla aikamoinen hajujen sekamelska, eivätkä kaikki taatusti mitään niin mieltä ylentäviä viestejä koiran nenään. Ilosta tuli itku moneen otteeseen, joka kerta painaessani koirien turkkiin naamani. Fado änkesi väkisin kapealla sohvalla mun viereen, kun normaalisti riittää rahiosalla pötköttely.

Matka tänne meni helpommin kuin olin osannut kuvitella. Tömäkästi doupattuna ei kipuja juurikaan. Illalla sitten vasta tunsi että on liikuttu selvästi enemmän. Mutta douppausta vaan taas...

Minua harmitti tänne tultua, että olinkin niin kaikessa muista riippuvainen... Hennahan ne apteekkiostokseni, koiranruoka- ja koiranlääkeostokseni joutui tietysti juoksemaan. Järjestelyt vaativat koko ajan Hennaa apuna. Mutta nyt kun on saatu tämä mun hoitosviittini toimivaksi, toivon että voisin rauhoittaa talon väkeä mahdollisimman paljon mun touhuilta.

Koirat ovat onnellisen oloisia. Iloitsen siitä että Fado on vielä pirteä ja iloinen ja ruoka maistuu hotkien. Tänä aamuna katselin sen katsetta mua kohti, ja mietin näenkö vaisuutta. Kunnes se yks kaks loikkasi siitä makuulta ja hyökkäsi puruluun kimppuun :) Pihassa se veti aamuhärdellit namipiilotuksen jälkeen Vili-sheltin jalkapallolla <3 Nautin katsella. Lacelle laittelin eilen ja tänään relaksanttia niskaan, ei mitään hälyttävän näköistä ole, vähän ihopunoitusta johon tuo aine yleensä tepsii, joten luulen että sillä kyllä pysyy kyllä kurissa. Niska on ajeltu karvoista, kaunis valkoinen kaulus on nyt vähän torson näköinen :( Relaksantin jälkeen ei se niska olekaan ihan valkoinenkaan :) Vähän viriteltiin jo tuohon ulkoterassille penkkiä, johon voisin koirat pyytää karvahoitoon. Jonkin aikaa jaksan olla jalkeilla ja noin paikalla, mutta en kauaa vielä. Tehdään sitten pätkissä harjaukset, aikaahan on.

TENS sähköhoitomasiinan sain mukaani, sitä pitää tehdä kuukauden satsi, eli kun sairaalassa annettiin jo lähes viikko, täytyy kotioloissa jatkaa vielä kolme. Taaimmaista elektrolyyttiä en kyllä saa parhaalla mahdollisellakaan tavalla sille ihoon ruksattuun kohtaan. Henna on joutunut sen kanssa auttamaan. Mutta harjoitus tekee mestarin - keksin vielä keinon! Vaaraahan siitä ei varmaankaan ole vaikka olisi vähän väärässä paikassa, mutta teho menee siinä tapauksessa harakoille. On vähän jännää antaa sähköiskuja itselleen :)

Apukourasta on ollut monen monta hyötyä jo, onneksi senkin sain mukaan. Ja sitten kun se rähmäkäpälältä tippuu lattialle, huudetaan Lace apuun nostamaan. Niin kun monen muunkin tavaran kohdalla. Mutta se ottaa sen verran raivolla kiinni tavaroista, että esim. kännykkää tai kylmäpakkausta en viitsi sen antaa nostella.

Paljon on käpsyttelyt jo lisääntyyneet automaattisesti tässä tössöttäessa omia hommia. Pe-la yö kotona meni aivan harakoille, näin vain sairaalan kuvia ja tunnelmia ja kuulin niitä ääniä. La-su meni jo paremmin, ja nyt viime yön nukuin jo ilman extralääkitystä ja kunnon tuntimäärän. Ruokahalu on kadonnut johonkin, sitä odottelen palaavaksi.

Eipä tässä  muuta. Aivan ihana ajatus on saada nyt vain keskittyä toipumiseen nämä kaksi kokonaista viikkoa! Tällä viikolla lisäksi ajatukset on paljonkin töissä, kun Projektiosaaja-koulutuksen päätösjakso toteutuu. Jaanalla ja Mika K:lla siinä hommaa nyt. Jännä kuulla, miten moni työllistyi lopulta jo tässä vaiheessa työssäoppimispaikkaansa.

Fado Kuusankoskella reippaan lenkkeilyn ja ruuan jälkeen kuorsaamassa.

 

Tämmöiseksi jäi mun liitutaulu kotona kun lähdin sairaalaan. Sairaalassaolon aikana siihen oli lisääntynhyt sanoja väleihin, ja merkitys muuttunut aika liikuttavaksi. Harmi kun en hoksannut napata siitä kotona kuvaa. Joku enkeleistä oli sitä vähän rustannut <3