Mikään tie ei ole liian pitkä, kun ystävät kulkevat rinnalla. Erikoiskiitoksen ansaitsevat nyt kyllä ihanat naapurini Lea, Ville ja niiden karvaiset koirulit ;) Tuntuu, että jatkuvasti joudun Leaa vaivaamaan jos jollakin viestillä, toiveella ja pyynnöllä. Pyyteettömästi hoitelevat mun asioita <3 Tulee vielä aika jolloin voin korvata vaivannäön teille, maailman parhaat naapurit!

Täällä nauraen muistelin ekaa tapaamistamme. Mä juoksin jossain ihme"kalsareissa" vai mitkä pitkikset ne nyt olikaan paimentamassa aidoista karanneita lampaita Lean ja Villen pihasta. Paimenkoirat ei tietenkään olleet silloin mukanani, kun kerrankin ois oikeesti tarvittu. Isäntäväki tuli vastaan, mä pyytelin huohottaen anteeksi ja yritin joka väliin huohottaa lampaiden kutsua "karitsaaaat, karitsaaat...". Muistan niin hyvin Lean ilmeen; se ois voinut, ja olisi ollut syytäkin tokaista pari valittua sanaa, mutta se ei sanonut mitään. Ajoi vain hiljaa lampaita takaisinpäin apuna. No, pirun karitsat saatin aidan oikealle puolelle, ja Ville vielä ystävällisesti haki emmeitä, joilla saatiin aita paikattua. Että hävetti :( Silloin olin varma, että olin lähtemättömästi töpännyt naapurisovun ennen sen alkamistakaan. Mutta onneksi en - kiitos teidän :)

Kiitos että olette olemassa!! Kesällä rillataan!

Nää kuvat on teille päin mun pihalta otettu. Sieltä teiltä paistaa aina <3