Viikko jo vierähtänyt Liedon kokeesta, tässä voiton huumassa ;D No eipä silti jääty laakereille lepäämään...

Viime maanantaina Karppa opiskeli heti AVOn liikkeet tarkkaan päähän, aje eikun reenaamaan. Ihan pyörryttää, noi kaksi tuntuu olevan henkisesti niin vahvoja ja innoissaan! Ihan tässä vierestä katsellessa jo tarttuu moinen tsemppi. Fadokin pääsee vielä kisaamaan tämän kevään aikana...

Janakkalan maaliskuinen koe maaliskuussa sitten alta aikayksikön, ei päästy, vaikka aamusta heti Kari oli liikkeellä ilmoittautumisen kanssa. Tai oikeastaan jo yöllä vuorokauden vaihtuessa etsittiin heidän ilmoittautumislomaketta Janakkalan koirakerhon sivuilta, (vähänkö hulluutta jo tämä tokoiluinto :&). Turhaan. Aikas ryysis kokeisiin tuntuu olevan, harmittaa. Tarvii kauhoa pian jostain paikat koko loppuvuoden kokeisiin kummallekin koiralle. Siten toisaalta on helpompi laatia reenisuunnitelma, kun on osaetapit tiedossa.

Vähän päivitystä menneeltä viikolta ma-pe:

Mulla alkoi työviikko sairaslomalla, flunssa vaivasi niin pahoin. Maanantaina käväisin vain töissä, tiistain lepäilin. Vieläkin on kurkku karhea ja vähän puolinainen olotila.

Tiistaina kävi Karoliina Vaasasta Mari-ystävänsä kanssa kylässä, olipa KIVAA! Karkki näki meidän uuden kodin vihdoin. Nyt pekut ylös kaikilla että se pääsee polliisiksi, niissä kokeissa Mansessa ollessaan näet pyörähti!! Likka oli saanut parhaat pointsit ainakin fyysisestä osuudesta, olen ylpeä plikasta kyllä.

Keskiviikkona: arki ja töihin minäkin vihdoin. Plääh. Lassekaan ei tainnut pitää ajatuksesta, ja niinpä keskiviikkona ja torstaina töistä tultua oli jotain pientä puuhastelua keksitty kotona. Matot rullalla, mun parhaat korkkarit pureskeltu, koristekukka tuhottu, keittiön jalkalistan läpi menty (se on tosin ollut valmiiksi irti) etsimään eilistä päivää :) Matoista näytti että täällä oli ollut melkoiset leikit valloillaan. Vaikea taas loman jälkeen muistaa mitä kaikkea työaamukiireessä on hyvä laittaa piiloon, ja silloin jotain aina unohtuu. Onneksi ei johtoja seinään tms., tuollaiset vakavat jutut muistaa yleensä ensimmäisenä varmistaa. Takkapuut joskus unohtuu siirtää kylppärin puolelle, silloin täällä on poikkeuksetta melkoinen puusavotta vastassa... Toivottavasti Lace rauhoittuu tuon touhunsa kanssa pian taas, ennen joulua jo meni tosi hyvin ja rytmi löytyi, koirat tuli yleensä venytellen ja haukotellen vastaan töistä tullessa.