<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Loma sujui ja kotona ollaan. Vaasassa oli todellinen talvi, lunta tulla tuprutti harva se hetki. Tehtiin pitkähköjä lenkkejä päivittäin, ja koirat sai myös aina tarpeellista sivilisaatioreeniä, so. ihmisiä, koiria, menoa ja meininkiä, eli reenata käytöstapoja.

 

Lace on kyllä helppo tapaus, niin koirien kuin ihmistenkin ohitukset menee nykyään mainiosti irrallaan, se ei hirveästi niistä välitä. Myöskään pyörät, autot tms. ei kiinnosta. Lenkkeilijätkin jättää hyvin rauhaan vaikka juoksisivat ihan vierestäkin, saatiin tähänkin arvokasta reeniä. Fadollahan ei myöskään minkään em. kanssa ole ongelmaa. Vähän vastaantulevasta koirasta riippuen Fadokin menee suht nätisti irrallaan ohi mun vierellä, vaikkakin jäykistelee. Joskus tahtoo vähän liusua niin, että koiran ohitettua kiertää hiipien mun edestä haistelemaan hajuvanaa ja jäykistelee sikana. Siitä en pidä. Sitä paitsi en osaa vieläkään itse toimia tyydyttävällä tavalla noiden kahden kanssa yhtä aikaa. Siksipä päätin ottaa ohituksen tehoreenit taas ohjelmaan. Ei ne pahalla tolalla oo, onhan niitä Fadon koko pieni ikä Liatsureeneissä harkattu, mutta kertaus on tällaisille maalaisille opintojen äiti.  Nyt kuulutankin lähikavereita: joka haluaa tulla meille kerran viikossa tunnin ohitusreeneihin, voi ilmoittautua vaikka täällä kommenteissa. Luvassa on erilaisia lavastettuja ohitustilanteita ja häiriötä haluamiinne tilanteisiin. Pari kertaa vois olla meillä (kahvitkin tarjoon päälle), ja sitten siirtyä vaikka johonkin kaupungin sykkeeseen. Mukaan sieltä!

 

Käytiin Ninan&Taikan luona kylässä, lenkkeiltiin paljon, oltiin ulkona useampi tunti, ja reenattiin myös hakua. Meni kyllä tosi hyvin molemmilla hauvoilla, usean viikon paussista huolimatta. Tai ehkä sen takia, mene ja tiedä. Fado ei tahtonut housuissaan pysyä pelkästä sen oman etsintäliivin esille ottamisesta. Ilmaisi hurjalla vauhdilla ja Ninan molemmilla kerroilla niiden pihapiirin metsästä. Oli taas sitä "niin taattua Fadoa". Kummallakin kerralla huoli myös etunamin, ja sai lelupalkan maalimiehellä. Ton "huoli" voi lukea yhtä hyvin ehti; monesti kun maalimiehet jää nakkikäsi ilmassa viittomaan Fadon perään kun se on jo lähtenyt tulemaan. Mutta hyvä että nami nyt menee, takaa sen että käy eksyneellä asti. Ja täytyy siksi muistaa ottaa niitä suoria palkkojakin välillä. Ekalla kerralla ilmaisulle tullessaan Farkku juoksi pienen mäennyppylän alas, mutta puuterilumi olikin tehnyt tehtävänsä ja kasannut ansan mäen alle, ja Farkku horjahti tyhjän päälle vähän kurjan näköisesti. Siinä se ei tahtia haitannut, mutta illalla levon jälkeen olin näkevinäni että se olisi ollut muutaman askeleen vähän normaalia jäykemmän oloinen. Tosin mehän lenkkeiltiinkin hurjan paljon. Täytyypä hommata hieroja-aika, tai käydä Patricialla taas. Myös Lace oli oikein pätevä pikku neiti. Kolmekohan kertaa reenattiin ilmaisua, ja kolmannella kerralla lähti muutaman sekunnin mietittyään kuin raketti mua kohti jo ilman mun vinkkiä – siitä kunnon bileet. Sivulle istumaan tulohan siltä on tullut aika luonnostaan, nyt tarvitsi enää pienenpienen käsiliikkeen muistuttamaan että tullessaan töpäyttää sivulle. Lacekin reagoi etsintäliiveihin hurjasti innostumalla, jestas sentään.  

 

Lace ja Taika oli innoissaan päästessään juoksemaan. Fado juoksi toki myös, mutta halusi enemmän lähikontaktia Taikan kanssa (miksiköhän ;) Siinä vaiheessa Lassella nousi vähän tuomarin rooli, kun sen mielestä juokseminen oli kivempaa. Taika säikäytti meidät pahan kerran, kun uikutti ja roikotti vähän aikaa totaalisesti tassuaan metsästä juostessaan. ONNEKSI ei mitään tullut, vielä seuraavanakaan päivänä jalka ei oireillut mitenkään. Taas sain ihailla Ninan ja Taikan suhdetta: kun Nina rauhoitellen pääsi Taikan viereen tutkimaan jalkaa, Taika hiljeni välittömästi ja laittoi itse  kyljelleen makuulle, Ninan sivellessä hiljaa jalkaa. Niin hienoa luottamusta.

 

Olipa kiva taas muutenkin turista Ninan kanssa. Kun vain saisimme järkättyä pian koko viikonlopun aikaa jorista, se on niiiin kivaa! Nina on muuten opettanut muuten makeen ilmaisutavan Taikalle: Ninalla roikkuu vyötäisillä patukka, 'Nekku', jota Taika käy koskemassa.

 

Muuta kivaa viikonlopulta: Nähtiin paljon koiria, juostiin meren jäällä, ja tietysti mummolla oli hurjan hyviä herkkuja, sekä ihmisille että koirille. Ihana oli nähdä kotijoukkoja pitkästä aikaa. Erkki-veli oli ostanut pianohaitarin, ja pitkäperjantai kuluikin sitä väännellessä, kukin vuorollaan. Lace näki myös elämänsä ensimmäisen kerran kissan sisätiloissa, ja niin itselleen tyypillisesti nosti kiljuvan metelin sekunnin sadasosassa, oli se sen verran kauhea havainto =:0 Ninan luona kyläillessä niiden komea Morgan-kisuparka tepsutti pahaa aavistamatta alakerrasta yläkerran keittiöön meitä tervehtimään, mutta huomattuaan nämä vieraat elukat tepasteli mielellään takaisin. Siinä menossa Lace ehti takaapäin kissasta vilauksen nähdä, ja se riitti hurjiin kikseihin. Vielä kun Morgan oli jo aikoja sitten mennyt menojaan, Lace vielä kiljahteli sen hajulle. Hohhoijaa. Mistähän löytyisi koirakissakoti, että saataisiin tähänkin asiaan tehoreenit Lacelle aikaiseksi? Fadon käytösmallikaan ei tässä kohden Lasselle auta, se ei kerkee sellaisia katselemaan.

 

Lomailun väsyttämät: