No jo vihdoin taas sain bloginkin tänä kesänä vielä auki. Osa kesästä on mennyt muuten vaan poissa koneelta, mikä on ihan terveellistä. Pitkän aikaa oli modeemikin rikki, ukkonen vei sen ja uuden hankkimisessa meni tovi.

SM:t oli ja meni, eikä palkinnoille Lacen kanssa päästy, kuten edellisessä päivityksessä uumoilin. Eikä myöskään joukueena kovin loistettu. Mutta iloinen oli mieli, ja Lace muuten erittäin innostunut moisesta puuhasta. Tuomari totesi, että onpa joku jota eivät kuumuus ja paahde lannista :)  Fadonkin kanssa kävin Vaasassa tokokokeissa. Alkoi hirmu hyvin, paikallamakuusta 9, seuraaminen täysi 10 (tuomari kehui vielä erikseen, että oli täydellisen hienoa sauraamista, vau!) ja liikkeestä istuminen 10. Sitten alkoikin nollakimara … Aina jotain säätämistä, tekniikka oli hakusessa kuten Lacen kanssa. Tarvis varmaan reenata. Mutta mieli oli iloinen. Fadolla oli tosi hauskaa, eikä munkaan mieltä mikään enää painanut, kun juuri ennen meidän paikallamakuun alkamista ehti lakata ukkonenkin, joka mylvi siihen asti jumalatonta menoa ja kantautui väkisinkin Fadon korviin autoon. Olin varma, ettei meidän kannata sen myterin jälkeen edes kokeilla tokoilua. Meidän yhteistyö olikin sit kuitenkin kuulemma niin hyvää, että neljän liikkeen nollautumisesta huolimatta saatiin kokonaisvaikutuksesta täysi 10. Heh. Tästä on iloista petrata pian uusissa kokeissa.
Kesäkuun lopulla saimme mahtavan tilaisuuden Mian ansiosta osallistua walesilaisen Kevin Evansin paimennuskurssille päiväksi Kiikalassa. Koskapa paikkoja oli tyhjänä, sain järkättyä kurssi- ja matkaseuraksi Annen ja Metkun. Heti ensimmäiset Kevinin askeleet enteilivät erittäin mielenkiintoista päivää ja erilaista menoa kuin mihin ollaan aiemmilla kursseilla totuttu. Kevin oli hurjan mukava ja TAITAVA. Fadon sai menemään oikein kivannäköisesti. Mulla oli vaikeuksia osata liikkua Kevinin tahtiin, mutta jotenkuten kai välillä pieniä hetkiä onnistuttiin. Oli mielenkiintoinen päivä kerta kaikkiaan.  Viimeinen varvi oli Fadolle vähän liikaa, ja se sai lievän lämpöhalvauksen. Ei kiva :(((( Upotin sen istumaan isoon vesisaaviin, ja ystävien myötävaikutuksella saimme myös elektrolyytteja, jotka veden kanssa friskasi koiran onneksi aika pian. Mutta ei tuon auringon kanssa ole leikkimistä, se piti oppia taas kantapään kautta, valitettavasti.
Lomaa tässä on vietelty siis jo kesäkuusta lähtien. Kerrankin kunnon pituinen pätkä, mutta silti tuntuu loppuvan liian pian. Viimeistä viikkoa viedään. Loman mittaan olemme seikkailleet Sysmässä Arjan ja Osmon ihanalla mökillä, Kuusankoskella Hennaa, Lauraa ja Hannaa tapaamassa, Porissa Hannun ja Eijan vieraana  ja Vaasassakin äidin luona toki. Mulla on ollut ilo nähdä paljon ihania ystäviäni myös täällä Aromäessä. Viimeksi tänään lähti Anne ja Peter takaisin kotimaahansa Ruotsiin. Ihana kun kävitte, kaikki ystäväni kesän aikana! Muutama paimentelijakin on kerennyt istahtaa Aromäen terassikahveille. Kivaa ja hauskaa!  Lacen kanssa agility etenee, ja kivaa on. Muutamaa kesämaanantaita lukuun ottamatta ollaan reeneissä näytty, ja epiksiinkin sai koutsi-Kari vaimoineen meidät innostettua. Huisaa!  Paria ohjauskökköä lukuun ottamatta päästiin sentään rata läpi kohtuullisen kivasti, noin ekaksi "kisaksi". Videolta näin yllätyksekseni, että vauhti multa kyllä puuttuu vielä tyystin. Varsinkin Lacen vauhtiin verrattuna , hehee!! <3 Sitä luulee kiitävänsä sataa siellä radalla …
SuurTakku 2011 –kisaan osallistuimme Lacen kanssa parisen viikkoa sitten. Rata oli kisaavien, ja kuulemma kolmosluokan semmoinen, aika vaikea. Rataantutustumisessa oli keskirata sellainen söherö, etten oikein saanut sitä hahmotettua edes siinä - kuinkas se voisikaan tuolta pohjalta sitten omassa suorituksessa onnistua. Vääriä esteitä tuli sähellettyä, mutta sitten loppuradalle jotenkin saatiin hommaa kokoon Lasse-tyttösen kanssa. Hah, mua jännitti ihan sikana moiset kyläkekkerit :D Osallistuttiin myös pujottelukisaan, ja siinä Lace nappasi toisen palkinnon, vain Minnan Kuulalle jäi vauhdissa. Tosin mä en hoksannut ihan heti ohjata loppuun asti Lacea, siinä taidettiin menettää monta kallista aikaa. Tiiä vaikka oltais voitettu muuten ;D On se noppee.
Paimenneltu on verkkaisesti, vähän suuntia reenailtu, ei oikeestaan sen kummempaa. Sellaista mukavaa fiilistelyä vain. Peten paimennuskurssi järkättiin meillä jossain kesäkuun lopulla. Oli taas niin tosi antoisa kurssi
Ehkäpä muutama lomakuva on paikallaan:
Ihanat Sysmän mökin maisemat - isäntä ite lilluu kumiveneessä :)
Osmo (isän veli) keksi koirille kivan pallon, josta riittikin sitten vesiriemuja

Hanna ja Laura kaunistivat harjaten koirat Kuusankoskella, jippii!

Lace ja Hennan taitavan isän tekemä leikkimökki:

Kelluva huvila Meriporissa, on muuten myytävänä:

Hannun ja Eijan Pipsa-koira:

 

Ai jai Aijan herkut :D