Tänään käytiin taas metsälenkki, Tainakin käpsytteli käpyjen ja kantojen yli jo vähän eilistä reippaammin. Pitkäänhän mä en vielä mene. Paikka paikoin metsä on jo lumeton, ja tuoksuu sammalelle ja varvuille. Ihanaa kun tulee kesä! Voi että koirat paineli riemuissaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kotipihassa tokoilin Fadon kanssa. Lace sai opetella malttia remmissä. Ensin perusasennosta palkkausta. Käännöksiä, muutamaa askelta seuraamista, sivuaskeleita. Kaikki hienosti, ja uusi narupallopalkka kirvoitti ekstrariemut J Sitten muutamat kaukot. Fado seisomaan noustessa Fado peruutteli menemään! En usko tuon koituva ongelmaksi, luulen että vaiva katoaa kun etäisyyttä tulee lisää, eikä Farkku odota niin sitä ihqua uutta narupalloa. Nyt etäisyyttä oli vain muutama metri. Kaukojen tekniikka on muuten hyvä! Muutama liikkeestä istu, ekalla meni maahan, muuten istui innokkaasti. Täytyy skarpata oman äänenkäytön kanssa tässä taas, sillä voin auttaa jätkää erottamaan paremmin mitä tehdä.

 

Ruutua otettiin vain lyhyellä matkalla (ainut pätkä pihasta joka ei ollut liukas), uusilla ruutumerkeillä ja tyhjään ruutuun kaikki. En edes käynyt merkkaamassa etukäteen. Fado juoksi suoraan tönäisemään takamerkin kumoon: "Täh? Ei siis mitään alla?" Sitten vikkelästi siirtyi aivan keskelle ruutua seisomaan jännittyneenä, mitä sitten … menin tästä kehumaan ja vapautin, mutta palloherkku jäi kyllä saamatta. Uusiksi kaksi kertaa, ja kummatkin buenot! Nyt ansaitusti narupallolle, tarkoituksella annoin sen ryynätä pitkin pihaa sen pallonsa kanssa. Sitten kutsuin jatkamaan hommia. Tokogurujen blogeissa on buumina (tai onko ollut aina olemassa) liikesuorituksen "ilmeestä" puhuminen. Mä olen ennen tämän huomaamistakin ollut aina iloissani Fadon ilmeestä varsinkin ruudussa kun se töpäyttää ympäri ja jää odottamaan lelua. Luulen, että se on juuri se ilme, jota tavoitellaan – jos olen oikein asian ymmärtänyt J

 

Tunnari tehtiin nyt pitkästä aikaa pihalla, ja siinä tarvitaan kyllä viisaampien jeesiä. Kierroksia oli sisäreeneihin verrattuna viisinkertaisesti, kapulat sinkoili pitkin pihaa, nosteltiin sitä sun tätä kysellen minkä tuon. "Ei siis tämä. Entäs seuraava…" Omakin jo kerran nostettiin, mutta vasta toisella haistamalla varmistui että se se oli, ja sitten se tuotiin ÄLYTTÖMÄSTI MÄSSÄTEN mulle. Pitäisi varmaan palata ainakin taaksepäin ja ottaa vain omaa, lisätä sitten vaikka kapula kerrallaan lisää? Ja jatkaa vinhasti tunnarikapulan pitoreeniä, koskapa se on auttanut niin hyvin noutopuolellakin. Keljutti kun keräsin kapuloita takaisin pussukkaan, kun en osaa tai tiedä tässä kohden tarpeeksi. No, silloin täytyy hommata tietoa! Harkitsen yksityistuntien ottamista joltain gurulta, vois olla sopiva paikka muutenkin sellaiselle… Tehtiin perään yksi koemainen perusnouto, joka oikein hyvä. Hyvää tunnarissa on Fadolla se, että intoa siihen on, se on siitä tosi hauskaa. Sellainen sen pitääkin olla, sitä en ole onneksi päässyt pilaamaan, jäi joskus mieleen Satu Taskisen tokopäivästä että etenkään tunnariin ei saa liittää mitään negatiivista. Mutta joo, ei edes liukas piha hillinnyt sitä hauskuutta tänään (huom. Pirjo J)

 

Lasse odotti aika sievästi vuoroaan. Tein sille sitten pari perusasentoa, käännöksiä vähän ja muutaman askeleen pätkän seuraamista, että sai ansaittua pallonsa sekin. Pelkään koko ajan astuvani sen varpaille, vaikka se ei nojaa seuraamisessa yhtään, ja paikka muutenkin on prikulleen oikea. Mutta jotenkin sen kanssa on niin vaikea kun harvoin teen. Onneksi Karppa hoitelee rinsessansa tokoilut, ne on "hioutuneet" paremmin toisiinsa J

 

Tänään kikkailin koko aamupäivän blogin ulkoasun kimpussa, huh huh, jotain sentään sain aikaankin. Onpa tutustuttu koodaukseenkin taas vähän.

 

Huoh. Huomenna töihin ihan koko päiväksi. Täytyy sanoa, että tää polviloma tuli tarpeeseen yläpään osaltakin, on tehnyt hyvää saada etäisyyttä työasioihin, vaikka niitä olen kotoa käsin aika paljon tehnytkin. Viikonloppuna onkin kivaa haipakkaa tulossa. Siitä sitten erikseen…