Täällä taas. Viikko on vierähtänyt pikavauhtia, eikä juuri mainittavaa koirakerintamalta ole. PAITSI: Jokaisena päivänä on JOKU tehnyt tuhotöitä täällä meidän poissaollessa....

Matot, sohvatyynyt, lampaanvuota, sanomalehdet, vesikuppi, ne kummasti liikkuu tai pilkkoontuu joka päivä entisestään. Yksi jota olen yrittänyt katsoa koiran silmin, on olohuoneessa koko ajan oleillut peikonlehti jätti-isossa ja raskaassa kiviruukussaan. Mun koiransilmin se EI ole näyttänyt kiintoisalta. Mutta aidoilla silmillä näkee toki aina paremmin.... Tiistaina se siis oli raahattu lattialle, hyvä ettei kukaan ole loukannut ("kukaan" muoto ihan vaan Karpan iloksi, kun kuulemma Fado on kaiken takana :D). Ruukku oli pysynyt ehjänä, on niin massiivista tekoa, mutta peikonlehti ei.... Soitto eläinlääkärille. "Onkohan se niellyt sitä kasvia?" -Mitä ilmeisemmin. "Onkohan se niellyt sitä paljon?" -Jaa-a. Juuret on ainakin silputtu tuhannen päreeksi, ja muutama iso varsi on aika lissutetun näköinen.

Koira näytti mitä virkeimmältä, onneksi. Peikonlehdessä on kuulemma liukenematonta oksalaattia, joka aiheuttaa suun limakalvoille kirvelyä ja rikkoontumista, kuolaneritystä jne., ja pahimmillaan saattaa turvottaa siten suuta ja nielua. No tuo hengitti hyvin helposti, myös kiihdytyksistä päätellen joita se ulkona teki :) Joka tapauksessa laitettiin lääkehiilet menemään. Nyt alkaa alakerta olla aika siistitty versio normaalista (talteen, syrjään, piiloon ovien taakse kaikki vaarallinen), seuraavaksi olisi sitten seinät ja lattia tarjolla..

Millä tuohonkin puuttuu, tätä nyt analysoidaan. Eroahdistusta? Stressiä? Liikaa energiaa? Vain tekemisen puutetta? Mene ja tiedä. Mutta Fadolla on aika meno täällä pällisteltävänä päivittäin. Huomaa, että se seurailee välillä Lacea jännittäen, mitä se seuraavaksi kolistaa tai retuuttaa ;)

Ai niin, olihan maanantaina etsintäreenitkin. Lacella meni oikeastaan aika hyvin. Fado teki kaksi valeilmaisua :( Reenit oli samassa venesatamassa kuin viimeksi, ja yksi vene veti jostain syystä muitakin koiria puoleensa. Fado haki mut suurella innolla ja varmuudella sen veneen viereen, ja tölläsi töppöset teputtaen ja istuen mua, että kiipeäisin sinne maalimiestä hakemaan. Höh. Muuten vauhtia riitti, ja mä olin aika pihalla taas välillä kaiken kanssa, en ollut itseeni yhtään tyytyväinen. Mutta ei hätiä mitiä, aikaa on, ja asioilla on tapana järjestyä. Kun vaan miettii seuraavaksi kerraksi kunnolla, miten reeni saadaan onnistumaan. Ilmaisut Fadolla oli hyvin innokkaita ja selviä, se on hyvä juttu se, ja niistä sentään tajusin palkatakin kunnolla. Olin oikein jopa varautunut moiseen ekstraherkuilla :/.