Mielenkiintoinen etsintäreeni tänään, pääsimme tehdasrakennukseen reenailemaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lace ensin. Kolme maalia, yksi kolisevien rautarappusten yläpäässä, yläkerran perällä piilossa. Yksi pimeässä varastohuoneessa, ja yksi trukin sisällä istumassa.

 

Tehtaan lattia oli Lasselle aluksi aika liikaa: vaalea ja liukas. Lacea jänskätti kovasti, ja se lukkiutui hetkeksi kun piti siirtyä eteisen matolta lattialle keskelle ison tehdassalin avointa keskilattiaa. Helpotin ja lähdettiin seinän viertä pitkin, jolla saatiin rohkeutta lähtöön. Ensimmäinen maali löytyi varastohuoneesta, ja oli niiiin siistiä Lassen mielestä! Tästä jatkettiinkin selvästi rentoutuneempina etsintää. Seuraavaksi rappuja yläkertaan, ihanan rohkeasti meni raput itsenäisesti ylös. Ja ylhäältä löytyi kuin löytyikin toinen ihana maalimies maksanpaloineen! Palkan jälkeen Lace oli totisena lähdössä takaisin alakertaan, mutta tarkoituksella kutsuin sen rapuilta pois ja tarkastamaan vielä loputkin yläkerran kolot. Alakerrassa Lace töpötti ulkjo-ovelle sen näköisenä, että eikös tää olisi jo tässä… Mutta melko reippaasti se lähti mukaan kuitenkin toiseen päähän hallia.

 

Varastohuoneesta löytyi eksynyt - ja herkkuja!

 

Raput.

 

Haastava trukki:

Kiitos kun kuvasit Päivi!

 

Kolmas maalimies olikin haastava, siellä trukissa sisällä istua tönötti, trukin ovet kiinni. Hajut liikkui ihan oudosti (no ainakin ihmisen mielestä ;D), ja tämän maalin eteen saatiin tehdä kunnolla töitä, antaa trukin sisältä vähän vinkkiäkin olemassaolosta J Muutenkin ennen viimeistä löytöä tutkittiin monta monituista tehtaan kolkkaa, huonetta, kaappia ja hyllyä. Viimeistä etsittäessä Lace oli jo tooosi reipas ja innoissaan, ja palkaksi leikkiä riekkui estoitta lelukarvansa kanssa. Hyvä hyvä. Siinä päässä tehdasta ei muutenkaan Lacen liikkumisessa ollut varovaisuutta, sillä lattia oli sieltä karkeampi. Tehtaasta pois suunnatessa ilmeni taas sama kiertäminen tehdassalin avointa keskilattiaa, Lace kiersi salin reunaa ulko-ovelle lelu mukanaan. Minä suuntasinkin toiselle laidalle hallia, istuin perseelleni ja kutsuin reippaalla äänellä Lacea. Tulihan se varovasti sieltä, ja oli selvästi riemuissaan itsekin, kun löysi rohkeutta ja pääsi perille. Palkkasin ja mentiin takaisin ulko-ovelle, jolla sopivasti odotti lelupalkka J Olen iloinen että Lace voitti joka kohdassa pelkonsa, ja toimintakyky säilyi koko ajan. Laittoipa tämä kuitenkin päättämään, että nyt näitä erilaisia alustoja ja paljon, vielä ei ole sen asian kanssa myöhäistä, vaikka mietiskelinkin itsekseni, että Fadon kanssa on pentuna tehty paljon ahkerammin töitä kaikkien hullujen totuttamisten kanssa. Tajusin että voimmekin aloittaa reenin heti viikonloppuna Vaasassa, vanhempieni kerrostalon rapun liukkaudessa, jota Lace on aina vähän kammonnut. Istutaan sitten vaikka kaksi tuntia siellä rapussa! (On siinä taas vanhuksilla ihmettelemistä, kun tytär tulee kylään ja istuu harva se väli rapussa koiran kanssa :D)

 

No Fado sitten. Kolme maalia, ensimmäinen löytyi siitä pimeästä varastohuoneesta aika helposti. Yläkerta käytiin tutkimassa tarkkaan, ei löytöjä. Toinen maalimies lymyili tehtaan yhdessä nurkassa korkeiden, jyrkkien ja tosi harvojen rautakierreportaiden yläpäässä (olin toivonut tänne, ainut maali jonka tiesin), mutta Fado oli älyttömän rohkea rappujen kanssa, meni empimättä ylös asti. Alas tullessa jouduin yhdessä kohden vähän rohkaisemaan, muuten tosi reipas taas. Farkusta näki, että on vähemmän tehty muitakaan lajeja lähiviikkoina, se oli suorastaan ratketa innosta, mutta malttoi maalimiehilläkin silti käyttäytyä. Kolmas maali teetti töitä enemmän, taas siinä päässä tehdasta hajut leijui jossain ihmismielen käsityskyvyn ulottamattomissa. Kolmas maali olikin kiivennyt tikapuita ylös hyllylle lähes meidän pään yläpuolelle, ja ovelasti nämä reenikamut oli siirtäneet tikkaat sivuun, etten saa vihiä J Olipa jännä piilo, ja maalilta saatiin namit hänen roikkuviin kenkiinsä tukeutuen, venyttäen koko pienen beeceen kroppa täyteen mittaansa.

 

Huisin kivat reenit, kiitos Leenalle mahdollisuudesta!

 

ps. Eilen muuten tokoilin pienesti kummankin kanssa iltapimeällä omalla pihalla. Muutama nouto, luoksetulo ja kaukojen vaihtoja. Ja nameja piiloteltiin ja reenattiin suuntia :)