Haa!!! Hahaa!! Karppa oli saanut rinsessan aamulla itse teosta kiinni huijauksella että lähti töihin, ajoi autonkin pihatien päähän ja hiipi takaisin. Täälläpä reippaasti jo kuskattiin eteisen mattoja kohti olohuonetta! Ilme oli kuulemma hieman hämmästynyt, kun Kari oli päässyt rähähtämään matto Lacen suussa. Vaan samalla lailla oli matot kasassa kun tulin töistä. Tosin nyt niitä ei oltu jyrsitty, kasattu vain melkoiseksi vuoreksi olkkariin. Huoh. Jotenkin on olettanut koko ajan, että se loppupäivästä alkaisi touhuta. Mietitään lääkettä. Onko ehdotuksia?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta asiaan. Etsintäreenit oli hurjan kivat tänä iltana! Kirskaanniemessä oltiin, ilma oli raikas ja kaikkialla valkeaa lunta. Lasse teki elämänsä ensimmäiset ilmaisureenit ja hyvin meni! Kolme toistoa, maalimiehillä namit ja lelu. Eka maalimies puhkututti muutaman kerran, oli vähän jännä pimeä hahmo tien poskessa, mutta rohkeus voitti äkkiä kun rohkaisin menemään. Etunami, kutsu takaisin, tuli heti reippaasti, ja sitten juoksu yhdessä, herkuttelut ja leikit. Erittäin luontevaa ottaa Lacelle sivulletulo ilmaisuksi myös, se tuntui jopa syntyvän siltä vähän itsestäänkin jo! Ja lelujen käyttö toimi kyllä Lacella ihan sairaan hyvin. Iso kiitos Anne T, joka taas yhdellä kysymyksellä "mikset anna maalimiehille lelua" sai aivotoimintaa mulla aikaan, ja itse asiassa innoitti koko ilmaisun kokeilemiseen. Nyt sekin kynnys on ylitetty. Ja Lace oli tosi reipas! Itse sekoilin käskyissä (olin taas itekin niin tohkeissani, höö, kyllähän mun keskittymiskyky tiedetään), välillä käytin "mennään" ja välillä "näytä", "etsi" ja vielä sotkin "missä" –käskynkin maalimiehelle yhdessä juostessa. Ei tässä nyt vielä suurta vahinkoa saatu aikaan, paitsi "missä" sotki selvästi Lacea, joka käskyn kuullessaan avaa nenän saman tien ja alkaa imuroida maata (meidän kotinamipuuhia). Nytkin se ehti pyörähtää näytölle juostessa jo ja katsoa kysyvästi "siis mitä, missäkö?" Käskyt itelle selväksi ja niissä on pysyttävä!

Ja sitten Fado. Yhtä loistava suoriutuminen kolmesta maalimiehestä metsässä, loistavaa työtä Farkulta! Ja lelut toimi taas! Into oli valtava, ilmaisut täydelliset, ja riemua riitti kun lempileluja löytyi molareilta yksi kerrallaan. Yksi hävisi Fadolta heitellessä puun oksallekin hetkeksi J No mun toiminta sitten: olin rento, avoin reenille ja Fadolle ja hyvällä mielellä jo Lacen onnistuneen reenin ansiostakin. Olin päättänyt roikkua enemmän liinassa nyt ja hidastaa maalimiehelle menoa. Mutta kun toiselle molarille juostessamme jalkani sotkeutui niin totaalisesti liinaan, etten saanut sitä setvittyäkään heti, yllätti hihityskohtaus ja voimat lähti (pitäisköhän tarkistaa lääkitystä :), istahdin lumeen ja vain osoittelin porukoille jalkaa hihittäen. Fado nyt tietää mamman vauhdin ja kömpelyyden, se odotti intoa puhkuen että sain jalan vapaaksi liinasta ja matka saattoi jatkua. Päästinpä sitten suosista liinasta irti…

Onneksi muistin ohjeistaa eksyjät että laittavat valon kun Fado on käynyt, se antoi varmuutta mukavasti mulle ja olisimme välttyneet virheilmaisujen palkkaamiseltakin, joita ei nyt tullut. Hyvä hyvä!