Aksassa eilen hyppyjä runsain miton, sai juosta (tai olisi pitänyt juosta), A-este jossa putkensuut vieressä, kepit ja keinu. Näin ensimmäisen kerran kunnon lentokeinun, musta tuntui että Lace leijui taivaalla asti. HUH HUH. ONNEKSi ei mitään sattunut,. Otin saman tien perään oikein, ja vielä hetken päästä pari, nekin meni hyvin. Huh. Kepit meni sikä hyvin, haki hyvin oikeaan väliin eikä meinannutkaan keskeyttää, palkka näistä. A:n kontaktille laitoin lätkän, kun haluan nyt vahvistaa sitä. Mutta ohjaukset sitten: vitsit kun tuntuu että päättää juosta., ja sitten huomaa että seisoo ihastelemassa jotain mennyttä elämää kun pitäis liikkua... ja sitten pienikin "teepä toistona nyt niin että .." "Okei, kokeillaan" ajatus on jossain hevon kuusessa vaikka päättää tehdä niin :) Juu nou? Mutta Lace on ihana. Kääntyy mihin vaan, ja se pelastaa yhtenään mun epätarkkoja ohjauksia. Tai sitten ei :) Yhdellä paussilla reenailtiin pöytää. Mamma teki pellehyppyjä ja Lace katseli pöydällä maaten :)

Olin ihan POIKKI aksareeneihin lähtiessä, mutta siellä piristyin kummasti. Meillä on kiva koutsi, Huppusen Kari, ja humoristinen ja kannustava ryhmä muutenkin. Aikas jees :)

Fado pääsi taas lämppäreille ja vänä hengailemaan Nelli-neidon kanssa kentälle, tein senkanssa muutaman luoksarin stopin kierroilta (tosi täpäkät!!) ja seuraamisen käännöksiä.

Kotona yhdeltätoista, ja täällä ne pienimmät lampaat määki niin että koko Kauniainen raikui! Tuli ihan surku jo niitä. Hakisinko viereeni yöksi ne pikku karitsat? :)

Vielä jaksettiin tokoilla vähän, sisällä. Kapulan pitoa ja seuraamista kaikilla mausteilla, käännökset peruutukset (ei tempon vaihtoja). Seisomisen malttia (siis tassut liimassa lattiaan vaikka mä riekuin kuinka) ja kaukoja läheltä. Ihme into keskellä yötä :)

Tänään on ollut lepopäivä. Tarkkaan ottaen olin töissä aika monta tuntia tästä päivästä. Force majeure. Ja nyt on alkanut vasta loma, ihan aikuisten oikeesti :)) Sille!