Eilen oltiin sitten Lacen jalkavaivan kanssa ortopedilla. Juha tekikin tarkan tutkimuksen, tuntui että väänteli ja käänteli iäisyyden tuota koiraa. Kiristyksiä ja jumeja löytyi vähän sieltä täältä. MUTTA kuvia ei tarvinnut ottaa, sillä mitään selkeää isoa nivel- tai lihaskipukohtaa ei tonkimisesta huolimatta löytynyt. Jei! Nyt fyssaria ja jumppaa, ja järkevää liikuntaa, niin koira pitäisi tulla kuntoon. Yllärinä Juha löysi Lacen suusta murtuneen P4:n. On ilmeisesti jo vanha murtuma, koska siihen oli päälle muodostunut hammaskiveä. Hampaasta on murtunut lähes puolet, läheltä juurikanavaa, mutta juurikosketusta ei nyt saatu aikaiseksi, joten Juhan neuvo hampaasta oli, että sitten, kun koira rauhoitetaan jotain muuta varten myöhemmin,  kannattaa hammas viimeistään kuvata. Kyllä hävetti, etten ole katsonut koiran hampaisiin pitkiin aikoihin!! Kyllähän sitä etuhampaita tulee tutkailtua, mutta ei takaa ole kyllä tsekkailtu varmaan kuukausiin... Otammepa opiksi. No joka tapauksessa hammas on saattanut aiheuttaa kesäaikaan ne kipukohtaukset Lacella koska niitä ei ole enää tullut. Täytyy miettiä, kokeilisinko jos sen voisi rauhoittamatta kuvata jo aiemmin.

Jumit on hyvinkin saattaneet tulla/lisääntyä/pahentua tästä mun saikusta johtuen. Koirien liikunnathan on vähentyneet oleellisesti, vaikka ihanat ystävät kävivätkin miltei päivittäin alkuaikana niitä liikuttamassa. Mutta Lacelle se ei riitä kun se on niin liikkuvaa sorttia. Tulehduskipulääke tekee nyt osaltaan tehtävänsä.

Mari ystävä heitti meidät lääkärille ja takaisin, ja oli vielä seurana vastaanotollakin. Iso kiitos avusta <3
Lacen painon laitan tähän vielä muistiin:17,8 kg.

No nyt on siis tässä sairaskodissa kolme toipilasta, joista yksi vielä pelkästään taantuu... Toivottavasti edes me kaksi fyssarin vastaanotolle menevää pääsee vielä jaloilleen kunnolla, Niin sitä toivon! Oen ollut huomaavinani parisen kertaa Fadolla vähän tasapainoheikkoutta takapäässä. Pari kertaa se roikotti sisällä päätä alhaalla sen näköisenä että oksettaa tms. Mutta se meni puolessa minuutissa ohi, ja sen jälkeen se oli taas normaali itsensä. Ihanan leikkisä se on yhä, on täällä se, joka tulee tökkimään mut sohvalta ylös leluineen, ja sitten mennäänkin aika rallatusta sisällä tai pihalla. Ainakaan nyt ei jalassa ole oireilua, ja se on hieno juttu!

Lacen tilanteen ratkettua yksi iso kivi putosi sydämeltä. Olin hurjan iloinen koko eilisen illan ja vielä tällekin päivälle on riittänyt nostetta tästä. Aamulla pääsin naapurin rouvan kyydillä ruokakauppaan. Sen jälkeen mun teki NIIIN mieli metsään, että kokeilin, miltä tuntuu toteuttaa koiraortopedin neuvo munkin vaivaan: mene metsään kävelemään. Mä menin. Kävelin muutaman mutkan Jumesniementien toisella puolella olevaa metsätietä. Varovasti kuin mikä piti mennä, ei se ihan rentoa menoa ollut. Koirat meni yhtä varovasti, tuijottelivat mun hiippailua vähän hämmentyneinä ja odottelivat joka mutkassa. Lace käveli varovaisena vierellä pitkät pätkät <3

Nyt alan keskittymään vuoden vaihtumiseen. Pauke on onneksi täällä maalla aika vähäistä. Yllättävän kovia pamauksia on jo tähän mennessä iltaa kuulunut kaukaisista naapureista, mutta Fadon kuulo on sen verran huonontunut esim. viime vuodesta, ettei noita enää kuule. Kun tv on äänekkäästi päällä, ei ole varmaan hädän päivää paukkeen kanssaa tänäkään vuonna. Ihanaa!

Aromäen porukka haluaa toivottaa kaikille ystävillemme onnea uudelle vuodelle, paljon iloisia asioita ja seikkailuja!! Itse aion laittaa kaikki voimavarat nyt kuntoutumiseen, ennen kuin mietin muuta tavoitetta esim. koira-harrastusrintamalla tulevalle vuodelle.  Mutta kyllä siellä siintää jo paljon liikuntaa, salsaa, jumppia, metsäsamoilua, ja nautintoa yhdessäolosta. Toivottavasti tämä kolmen kopla saa nauttia yhdessäolosta mahdollisimman pitkään!