Käväistiin tänään heti töiden jälkeen hallilla tokoilemassa. Siellä olikin täysi agilityrata, enkä jaksanut alkaa siirtelemään esteitä, joten otimme ne häiriöinä  Lassen kanssa otimme tosi rauhallisesti jalan takia, ainoastaan namijuttuja ilman vauhtia: pitkää suoraa seuraamista pitkin hallia, ja sitten erikseen käännöksiä ja sivuaskeleet. Seuratessa yhäkin mulla on se ongelma, että koko ajan pelkään astuvani sen jalalle, vaikka oikeastaan ei voi sanoa sen edes painavan. Mun pitää keskittyä koko ajan kävelemään rohkeasti suoraan ja reippaasti, ja heti kun pystyn siihen, homma pelittää. Käännöksissä ja sivuaskeleissa taas tuntuu kuin koko koira olisi liimattu vasempaan jalkaan - se vain siirtyy niiiiin mukana miten päin vain. Ihana neiti! Perusasento pelittää meillä myös nyt paremmin, se on ahkeran reenin tulosta. Kiva! Palkkana oli maksamakkarapötkö, siitä tiristin aina kökön, hehe, ei ollut kaapissa oikein muuta.

Lacen kaukot pelittää aivan sikahienosti takapalkalla - namisellaisella. Mähän joskus aikanaan kokeilin lelulla moista, ja totesin ettei meille sovi tämä reenitapa, kunnes Anne sai mut kokeilemaan tätä namilla. Jes. Nyt oli matkaakin jo kymmenisen metriä, ja ihan ok, ei liiku kyllä yhtään, eikä koomaile, tosi zäkzäk vaihdot. Tällä jatketaan.  Otettiin vielä noudon luovutuksia, tunnarikapula on vieläkin mennä kappaleiksi, metallikapula sen sijaan ei  Metskun kanssa tuli toistamiseen (kauan edellisestä kerrasta) murina ja jopa haukahtelu mukaan, kun odottelin hiukkasen ennen luovutusta, hohoo. (En siis sen enempää kuin kokeissakaan täytyy) Loppuun tehtiin kaksi keinua :)

Fadon kanssa myös seuraamista, sitä häikkäsi enemmän agilityesteet ja jouduin kehottamaan kontaktia takaisin pari kertaa, muuten hyvä. Kontaktihan Fadolla on aina pitkissä seuraamispätkissä muutenkin joskus hetkeksi tippuillut. Maksamakkarapötkö teki tehtävänsä Farkkullakin, motivaatiota löytyi kummasti ekan maiskuttelun jälkeen  Kaukot sillä on ihan hajonnut, se edistää törkeästi ja tekniikkakin pettää. Otin vaihto kerrallaan läheltä palkaten taakse. Tarvii näitä skarpata. Nyt olin valmistautunut korjailemaan hyppynoudon kiertoja, mutta Fadopa teki kaksi täydellistä hyppynoutoa, vaikka toine heittokin meni aika vinoon ja olin varma että kiertää. Silloin kun virhettä odottaa, ei sitä näköjään tule. Enkä alkanut vinoja tarkoituksella reenaamaan jätettiin mukavaan hyppärireeni. Vähän temppuja tehtiin lopuksi ja Fado sai mennä muutaman putken ja kaksi hyppyä :)

Reenin jälkeen ajettiin Mustiin ja Mirriin, ostettiin lähes sadalla eurolla ruokaa ja herkkuja (Lacen etuoikeus on tulla yleensä kauppaan mukaan), ja sitten vielä Nokian "keskuspuistoon" citylenkille. Fado valjaissa, Lace irrallaan, puistoteitä se köpöttää tosi tasaisesti Fadon ja mun kanssa samaa vauhtia eikä ryynäile. Mainio neiti, sitä voi pitää irti lähes missä vain. Nytkin hiihtäjiä, koiria ja kävelijöitä sekä lapsia risteili ties kuinka paljon puistossa, mutta ei minkäänlaista säätämistä, se etenee kuin ajatus. Usein tulee Lacesta tässä suhteessa mieleen Anjan Grim, joka jo pennusta oli samanlainen helppo koissu :)

Aamulla aion kerrankin päästä niin ajoissa ylös, että ehtisin piilottaa omaa pihalla kummallekin.

By the way, joululoman jälkeen ei ole kotona liikkunut päivän yksinolon aikana mikään muu kuin rahilta lampaanvuota lattialle nukkumapaikaksi - joka ainut päivä.