... samassa töpsöttelyssä kotona. Joulunalustiistaina sain itseni taas aika kipeäksi, joten aatonaatto ja aatto olikin aika masentavaa olemista. Sen jälkeen taas pikkuriikkisen parempi olo. On tää kyllä suoraan sanottuna jo ihan perseestä koko oleminen! Alkaa huumori olla välillä vähissä. Jouluna tunsin eka kerran olevani yksinäinen. Oli erilainen joulu.

No sitten niitä hyviä puolia repimään: onneksi pääsen jo teputtelemaan pihaa ympäri, silloin tulevat koiratkin samaa rataa. Sekoshan ne ihan täysin sukkiinsa sinä päivänä kun astuin ovesta ulos eka kerran, ja suuntasin pikkasenkin jalkaterää vadelmapuskiin päin. Siitä se sitten repesi, mut yritettiin saman tien saada juoksemaan ja loikkimaan monen lelun ja kymmenien käpyjen kanssa ympäri pihaa :) Ja onneksipa ei ole enää kuraista, ei tarvi yrittää äheltää koirien mahoja kurasta puhtaaksi kylppärissä, kun se on vieläkin lähes mahdoton tehtävä mulle. Tai ainakin sattuu ...

Niin ja oonhan mä päässyt särkylääkkeistä eroon lähes kokonaan. Sekin tietysti hyvä. Tänään kävin lääkärissä, sairasloma jatkuu ainakin 11.1. saakka.  Sitä ennen olisi jo fyssarillekin aika, vihdoin viimein Prima-keskuksessa. Kehuttiin että on hyvä. Toivottavasti. Odotan sitä, ja siihen saakka yritän kaikin turvallisin keinoin kuntoutua itsekseni. Muu ei oikein auta.

Mutta joulun alla sain paljon hyvää mieltä ja sydämen liikahtamaan täysin ystävien ansiosta: Anni ja äiti Eila kävivät tekemässä mulle suursiivon jouluksi, viettivät ilonani täällä hääräämässä koko päivän, ja toivat mukanaan vielä kauppa-asiat, eikä vähäisempänä pieni harmaasuolattu kinkku ja laatikoita. Voi jee <3 <3 <3 Katja kävi useamman kerran, vei koiria ja oli seurana. Kalliita hetkitä nekin teekupposen ääressä, kiitos! <3 Mari haki useamman kerran koirat lenkille tuonne pilkkopimeään joulunaluskiireidensä keskellä, Fado ja Lace kiittää! Monet muut myös auttelivat monin tavoin, naapurin Lea ja Ville muisti aattona joululahjalla, ja jopa Projektiosaajien kuusi supernaista olivat laittaneet voimat yhteen, ja hankkineet minulle eettisen lahjan: lahjoituksen Pela ry:n kautta kuudelle nepalilaislapselle, jolla lahjoituksella lapset saavat yhdeksi koko vuodeksi koulutarvikkeet!

Olen löytänyt selkäkanavan sivuilta paljon hyvää tietoa ja vinkkejä esim. selän rentouttamiseksi, suosittelen, löytyy täältä http://selkakanava.fi/ Sieltä tilasin jumppamuistutuksenkin kännykkääni, se tulee päivittäin tekstiviestinä. Tosin tässä tilanteessa ei tarvitse tuosta muistutella.. Toinen mistä nuo koiranretaleet ressukat sekoavat on, kun minä könyän lattian tasolle tehdäkseni noita selänrentouttamisharkkoja tai muita. Kaksi suuuuuresti huolestunutta koiraa ryntää silloin kaivautumaan kummaltakin puolelta kaulalle tai kainaloon tiiviisti, sen näköisinä että nyt se kaatuikin pahemman kerran. Sitten Lace pussailee hätäännyksissään Fadon suupielet märiksi, ja välillä ne tuijottaa mua hännät hämmentyneesti heiluen, ihan kuin kysyisivät: "Miten kävi..?" Kaikki tämä näytelmä siinä yläpuolella, selällä maatessani. Ja jos saan ne rauhoittumaan siitä, ei parane ähkäistä pienestikään vaivojen kanssa, ettei Lace jo ryntää rinnan päälle makaamaan ja "rauhoittelemaan" mua.  Fado ei onneksi enää kaikkia pienempiä ähkäyksiä kuule, muuten se olisi mukana juonessa saman tien. Mutta se saattaa sitten jäädä tuijottamaan mua kieli hampaiden välissä. Voimistele siinä sitten, toisen tuijottaessa. Ja sen tapa rauhoitella mua näyttää olevan myös ruuan kerjääminen keittiöstä. Mutta vasta ja välittömästi silloin, kun vaivalla olen päässyt laskeutumaan lattian tasolle makoilemaan.

Heppu heiluu <3

Olipa kummallista liikkua ihmisten ilmoilla taas pitkästä aikaa tänään. Ne ihanat keskustan jouluvalopallot puissa!! <3 Kelataksilla matkasin Tullinkulman työterveyteen. Nytpä ei tarvinnut enää paaritaksia, riitti kun pääsin vasemmasta ovesta takapenkille niin että sain hilattua kipeen jalan suht suorana tönöttämään takapenkkiä pitkin. Tullessa oli niin isovatsainen taksikuski, ettei se meinannut päästä itse autosta ulos mua auttamaan, ja sen puolen penkkikin oli siirretty äärimmilleen taaksepäin niin että oli vähän tukalat tilat siirtyillä, mutta onnistui se. Tullintorilla käväisin ostamassaa kevyitä tarpeita kotiin, mutta niissäkin oli jo raahaamista riittämiin taksille asti. Mutta sainpa välttämättömät.

Nyt on illasta jo tehty kaksi erillistä pihalenkkiä, mutta selkä (ja polvi) oli sen verran väsyneen oloisia päivän "riennoista", että en uskaltanut liikaa rehkiä. Hiljaa hyvä tulee.

Huomenna olisi se mun kauan odottamani luento Eläinystäväsi lääkärissä. Kylläpä piristäisi rutosti, jos pääsisi sitä seisoskellen kuuntelemaan, mutta taitaa jäädä unelmaksi. Keskiviikkona pitäisi sitten oikeasti päästä sinne, kun on se Lacen ortopediaika...