Eilinen synkkä päivä takana. Aamusta heti Kaarina parka jätettiin puoleksi tunniksi vessaan odottelemaan poispääsyä. Juuri amputoidun jalan kanssa aikamoista tasapainoilua. Alhaalla oli kuulemma eläköitymisjuhlat. Kaikki hoitajat olivat siellä. Tosin joku sen sinne vessaan veikin ...

Riittakin kotiutettiin. Uskomatonta miten se sai mulle palan kurkkuun. Topakka ja kaiken kokenut Riitta tuli sängyn viereen hyvästelemään. Kiittelin seurasta ja kerroin että tulee ikävä. Riitta puristi vähän kömpelön ronskisti kättäni ja tokas sellainen vähän erilainen ilme hänen normaaliin katseeseensa verrattuna: "Oot ajatuksissa." Vahvoja siteitä voi syntyä niin lyhyissä hetkissä.

Ja tämä "lauma" on täysin vaihtunut. Kaarina ainut alkuperäisistä enää täällä, muut uusia asukkeja. Hänellä on ollut tässä kaikenmoista myös. Ja mikä leidin kohtelias käytös kuitenkin kaikessa touhussa säilyy! Aina hän jaksaa kysyä hoitajalta ensimmäiseksi "onko sinulla miten kiire, saisinko vaivata .."

Eilen oli kipuilta erityisesti kipeämmän jalan kanssa, koko jalka oli välillä tulessa, ja jouduin pyytämään vielä lisälääkettä yöksi. Eilisen aamupäivän itkeä tissutin mennen tullen. Jonkinlaista matalapainetta oli liikkeellä. Kaarinaa yritin illalla tsempata, että huomenna on parempi päivä meillä, tilataan semmoinen auringonpaisteen kera. -Ei se aurinko tänään paistanut kuitenkaan. Tuolla se verhojen välissä Kaarina nukkuu, ei olla juuri päästy vielä tänään juttelemaan.

Fyssarin juuri ohjeistama reeniohjelma viikonlopulle:

Kyljellä polven ojennuksia 3x5 kolmesti päivässä, vain kivun rajalle asti, kunnon tyynyt polvien väliin. / Jalat kuutiotyynyllä rentoutuen useasti päivässä 15-20 min kerrallaan / kylmätyyny selän alle kolmesti päivässä 10-15 minuuttia kerralla. Kävelyä tänään vähän vähemmän kuin eilen jos selkä kipeytyi niin kovin yöksi eilisestä. Kävelyt huoneessa ihan vaan muutama minuutti kerrallaan.

Joskus elämässä pitää repiä asenne ja elämänilo vaikkapa siitä, että paska kulkee.

Koiria on ihan hirmu ikävä!!!