Perjantai-iltana

lähdin kaupunkireeneihin koirien kanssa, haettiin Anni ja Nellukkakin mukaan. Matkalla nähtiin koiria yhdessä puistossa, Lacelle teki hurjan hyvääl kivaa oli. Yritettiin mun työpaikan hissiin harjottelemaan (se jota Lace piti kesällä aikas hurjana...) mutta ovi meni nenän edestä kiinni (eikä mulla nyt työpaikan avainta oo perjantai-iltana taskussa :-/ Stockalla tehtiin kierrokset ja reenattiin ikkunallisia ovia, jotka aukeilivat ihmisten liikkeistä jatkuvasti. Sitten suuntaus rautatieasemalle, siellä kun on hissi myös. Ainut vain, että kun löysimme sen ja avasimme oven, hissin lattia oli täynnä lasinsiruja :(( No me palloiltiin laitureilla ja odotussalissa, ja oli kyllä hyvä reeni! Lasse sai vain fiilistellä, Fadon kanssa tein "ihmisjalkojen vilinässä" paikallamakuun, ja vähän seuraamista, meni aivan loistavasti. Taas joku kännikalakin tuli lääppimään koiria. Onneksi noi rakastaa ihan ketä vaan yhtä paljon. Lapset ja lasten äänet saa Lassen heiluttamaan vimmatusti häntäänsa, olis ihan pakko päästä katsomaan niitä. Vielä promenadit Hämeenkadulla, ja sitten kotia kohti. Olipa hauskaa.

Lauantain

hallireenit Fadolla: Liikkeestä pysähdyksissä istui monta kertaa, vaikka sanoin mitä (no, siis lähinnä maahan tai seiso, en nyt vaikka mitä ...) Otettin sitten muutama varmistus onnistumiseksi, ja sen jälkeen kuunteli oikeasti mitä sanoin. Seuraaminen ok sekä luoksetulo. Noutoa kokeilin kerran lyhyeltä matkalta niin että kapula on Fadon ja mun välissä. Pureskeli oikein antaumuksella tuodessaan kapulaa :((( Yhden kerran yritin pitoreeniä tähän päälle, mutta miksi se onkin niin epämiellyttävää "tukkia" koiralle suuhun kapula, alan aina pelätä että se ei kohta ota kapulaa suuhunsa ollenkaan. Tarvii ryhdistäytyä...

Otin yhden A:nkin ja puomia, hyvät kontaktit. Lopuksi laitettiin muutama este vielä, ja opeteltiin lähinnä käännöksiä (midikorkeus). Fado kyllä menee, jos mä vaan toimisin...

Lacen reeniä en kovasti seuraillut, mutta ei siinä suuria probleemoja liene, ennemminkin vain jotkut liikkeet ovat vasta alkutaipaleella. Me ollaan nykyään reenatu yhtäaikaa kaikki koiriemme kanssa, sikahyvää häiriötä kaikki kehut joita kiljutaan ja lelut lennellessään siellä sun täällä. Tekee hyvää kaikille.

Hallilta kotiin ja pitkälle metsälenkille, oli raikasta menoa ja koirille totaalinen hankikanto, melkein kantoi minutkin ;O. Illan koirat nukkuikin sitten syvään.

Sunnuntaina

nukuttiin kerrankin pidempään, olipa luksusta. Sen jälkeen koirien kanssa pelto-metsälenkki. Ihanaa, kun aurinkokin paistoi! Fado oli jotenkin herttaisella päällä, se kävi vähän väliä pusuttelemassa kesken lenkin. Pysähdyttiin sitten halimaan, ja kuinka ollakkaan, tömähdin kyykystä pyllylleni. Fado nappasi viekkaana mun pipon saman tien ja riekkui sen kanssa onnellisena, Lassen juostessa tietysti miljuunaa meitä kumpaakin ympäri sellaisella sadan metrin säteellä ;D

Jännitystäkin lenkillä riitti. Yhden ladon kohdalla kumpikin koira vakavoitui silmin nähden, ja sitten meinaan hiivittiin nenä nuuskuttaen ympäri romuluista latoa. Joku siellä majaili tai oli tuoreeltaan majaillut, olivat koirat niin vakavan oloisia, miltei pelokkaita. Hui jui! Lassellakin oli kaikki karvat selästä pystyssä.

Tein vielä pihassa Fadolle uusilla ruutumerkeillä (upouudet pinkit kukkaruukut) yllätysruudun. Hahmotti sen tosi hyvin, ainut että kävi kääntämässä kaikki ruukut. Tulkitsin tämän siitä juontavaksi, kun pienestä asti on Farkun kanssa leikitty paljon sisällä namipiilotusta sellaisten isojen "kartioiden" alle... Täähän oli Fadon mielestä selvästi se juttu.. No seuraavan varmistin, ja saatiin bileet aikaan. Otin monta toistoa, ilman lelua ruudussa, ja yhtä lukuunottamatta lopuista kelpuutin kaikki. Lopuksi pari kertaa liikkeen loppua sivulle seuraamaan kutsuen. Se tuntuisi olevan aika helppo osuus.. (vai?) - Niin tai sitten olen vain onnellisen tietämätön vielä, mitä vaikeuksia siinä voisi ilmetä´:)

Lenkin jälkeen harjaus ja kynsien leikkuu ja ruokaa napaan. Luulisi olleen hyvä mieli.

Illalla en enää jaksanut mennä hallille, joten K meni kaksin Lassen kanssa. Olivat tokoilleet ja reenanneet kontaktia. K muuten veisteli sellaisen puomin alastulon pätkän meille kotipihallekin (matala versio), kontaktiahan voi reenata vaikka joka päivä sillä.

Ja Fado ja minä sillä aikaa:  Meillä oli laatuaikaa kahdestaan. Tuo pieni suuri pojannulikka oli ihan kauhean innoissaan kaikesta mitä touhuttiin. Otinpa noutokapulan ja kasan juustoa viereen. ..ja niin kauan hinkattiin että homma toimi.... Laitoin kapulan suuhun, painoin suun kiinni, jos pyöritteli kielsin, ja paikalla pitäessään kehuin. Alku oli tosi hankalaa, mutta sitten, hitsi vieköön, oikea toiminta alkoikin orastaa. Fadolla oli tosi hyvä ilme, kun se alkoi yhdistää mistä tässä palkan saa, kulmiensa alta jännäs koko touhua. Lopuksi tietysti piti ahnehtia ja kokeilla ihan vaan tuosta edestä pikku nouto, ja Fado toi kapulan siististi liikauttamatta sitä suussa. Hyvä, fiksu poika! Nyt vaan toistona tätä reeniä, niin eiköhän se siitä.

Päälle tehtiin tunnari, ja se oli tosi hyvä myös! Haisteli vain ja oma nousi äkkiä. Voihan nenä, että oli riemullinen fiilis. Annoin lopuksi Farkulle sen rakkaan vinkulelun, ja piiiitkästä aikaa se saikin ihan yksin pitää lelunsa. Sitä iloa on vaikea sanoin kuvata. Sen oli saatava ottaa vinku uloskin mukaansa, ja siellähän me sitten vielä pelleiltiin ja piiloteltiin sitä. Varsinaista laatuaikaa.