”Oltiin hotskussa viitisen päivää Kitan kanssa täällä Aromäessä. Ihan jees paikka. Paljon viheraluetta erilaisiin peleihin. Safkaa vain oli vähän niukasti, ja aika arkista sellaista. Noin lomalaisille. Seura – no- ihan jees lopulta sekin…  Fado ja Lace –nimiset toista rotua olevat kamut. Fado oli mukava rauhaisa herrasmies, mutta tää Lace – se osoitti heti ekana iltana ettei kovasti välitä lähikontaktista, joten annoin sitten olla. Kiersin hänen suuren egonsa jos törmättiin. Sillä siitä pääsi. Neljäntenä päivänä tää sisko jo vähä lämpeni, alkoi kiinnostua kai mun kiiltokuvista. Tai peleistä.  Sit meillä olikin hauskaa loppuaika. Kitan kanssa se hengaili ihan koko ajan, ovat kamuja jostain kaukaa menneisyydestä kuulemma. 

Jonkun verran, kun siis jouduin keksimään bisnekseni yksin, tuli oleiltua hotskun uima-altaalla. Nasta paikka, vaikka vaatis kyllä vähän modernisointia. Vesi aika seisonutta ja sillee. Mutta siellä viihtyi, muahan kiehtoo vesielementti.

Fado-herra ihastui Kitaan aika lailla. Pieni lomaromanssin poikanen niillä kai oli, mutta ei sen enempää.
Tässä hotellissa piti osallistua muutamaan kurssiin. En oo oikeen varma järkkäskö Henna ja Sami ne meidän piristystä ajatellen vai kuka meidät oli ilmoittanut niihin. Ois ilmoittanut mieluummin useammille retkille. Nyt niitä sisältyi viikko-ohjelmaan vain kaksi, ”Mennään metsään retki 1” ja ”Mennään metsään retki 2”. Kumpikin metsäoppaan kanssa hortoilua, joka oli kylläkin aika nastaa. Luulin ensin metsän reunaan päästyäni nähneeni jonkun metsänelävän koirantappopiikkien (=marjapoimuri, kirjaajan huom.) kera, ja varoitin siitä kunnolla muitakin. Mutta se oli sitten kuulemma tän opasmummon tuttu, Eija nimeltään. Annoin kohteliaasti välttämättömän poskisuudelman (en ollut syntymämaasta varma) , mutta en kyllä oikein saanut luottamusta koottua hänen suhteensa.
Niin, tää mummo veti ne kurssitkin. Ovesta ulos –kurssi, hyppimättä paras –kurssin osat 1 ja 2, Hitaasti portaissa ja nukutaan –sessiot. En oikeen innostunut näistä, mutta pitihän niihin osallistua kun oli kerran maksettu. ”Ovesta ulos” oli oikeestaan aika jees, kun siinä sai revitellä kun sanottiin nimi. Aika helppokin, ja nopeesti ohi, pääsi heti sen jälkeen altaille taas. Mutta toi ”hyppimättä paras” – en tajunnut sen jujua ihan kokonaan.  Hotskun sääntöihin kuulemma kuului hyppimättömyys, mutta sitten aamuisin kuitenkin sai loikkia iloisesti tän mummon päällä eikä se meinannut herätä millään! Sängystä ja tyynystä kyllä erikoismaininta – futonissa viihtyy ja siihen mahtuu mukavasti pari kelpietä ihmisen lisäksi!
 
Toi hitaasti rapuissa oli sellainen kurssi, jossa sai kokeilla taitojaan pilkkoa yläkerrasta alastulo osasuorituksiin. Kun piti jäädä odottamaan jatkoa tuohon puoliväliin rappusia, niin hoksasin että mähän mahdun oivasti, hoikkalantioinen kun olen, siitä rimojen läpi pianon päälle tsekkailemaan tilannetta. Mutta SITÄKÄÄN ei saanut tehdä.
 
Paljon ehti viidessä päivässä tapahtua. Löysin määrättömän määrän käpyjä, sain niitä lennätellä taivasta kohden mielin määrin. Löysin herkullisen mädän linnunraadon, ja ehdin kuin ehdinkin kieriskellä siinä – oli kuulemma sekin hotskun sääntöjen vastaista. Mielipaikkani oli kiven päällä, siitä näki makeesti maalaismaisemat. Paitsi niitä lampaita, joita kerrottiin jossain olevan. Saakutti, meikämannihan ei paljon katso, mikä pihan ulkopuolella hiipii, jos siellä joku hiipii. Silloin laitetaan täysi hälytys päälle. Hämärää porukkaa, eivät nimittäin lähteneet hälytykseen mukaan. Olikohan mulla väärä sävellaji tai jotain? No, normi juoksulenkeillä kävin yhtenään, siihen oli ympäristö aivan mainio. Jes!
Välillä kun ketutti se Lace-kaverin mulkoilu, niin annoin tulla ulos kaiken mikä kieltä kirvoitti. Haukuin sen lysäksi, mutta varmuudeksi kaukaa. Se vaan jatkoi mulkoiluaan. Tai poistui paikalta. Ihme hiippari.
 
Vielä erityispisteytys sikahyvästä sohvasta ja aurinkotuolista. Ja agilityputki oli kiva ylläri. Tjaa, jos pitäis arvottaa koko paikka … oisko kolme tähtee? Jotain sellasta. Mut suosittelen kyllä.
 
Tässä me kaikki ollaan vielä yhteiskuvassa (ei toi Lace-bortsu kyllä mikään kauneusihme oo :)"
 
Tuumaili 
Noki
 
(- ihana pieni valopää, kirjaajan huom.  :)