Eilinen päivä meni Valkeakoskella Petellä lampaanpaimennusta seuratessa. Osallistuin kuunteluoppilaana Joel Svenssonin kurssille. Paimennuskoulutus on Joelilla päätyönä Ruotsissa ja hän oli ensimmäistä kertaa Suomessa kouluttamassa. Aluksi hän kertoi itsestään ja kuvasi teoriassa ne päämetodit, joita käyttää kasvattaessaan pennusta paimenkoiran. Huoh, miten helpolta kaikki kuulostaakaan, kun sen osaa!

Päivä oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Laitumelle päästyämme Joel näytti omilla koirillaan temppunsa käytännössä. Kurssikoirakoiden kanssa käytiin läpi myös näitä metodeja. Mulle tuli tässä lajissa täysin vihreenä valtava määrä uutta, ja paljon meni varmaan sisäistämättä ohikin. Ehkä tärkein oppi edellisiin käymiini paimennuskursseihin verrattuna oli se, miten paljon ohjaajan eleet merkitsevät tässäkin lajissa: olan asento. rauhallisuus, käsien heiluttelut, rintamasuunta, piiskan käytössä eritoten. Välillä alkoi jo kuulostaa agilityltäkin, kun joku huudahti neuvoksi tehdä puolivalssin ohjaajan yrittäessä koiran kääntämistä flänkillä piiskan avulla :) Päivän päätyttyä Joel reenasi isolla laitumella vielä omia koiriaan. Upeaa katseltavaa!

Lace ja Fado käppäilivät turistikoirina aina välillä joukossa, välillä lepäilivät autossa. Fado tuijotti aika intensiivisesti välillä lampaita. Lace puhkui muutaman kerran ne nähdessään. Lace ei olekaan nähnyt niitä kuin muutaman kerran elämässään, ja niistä kerroista on pitkä aika, kuten Fadollakin. Iloista oli se, että nyt Lace rauhoittui aika kivasti katsomoon, eikä vetänyt koko ajan pois paikalta, jota muistan sen tehneen pienenä Jokisaaren kurssilla. Luulen että syy siihen oli silloin se että joku keskusteli silloin koiransa kanssa aika reippaasti laitumella.

Perjantai-iltana saimme tehdä pitkästä aikaa Nellin ja Annin kanssa lenkin, kun haettiin ne tänne lenkille :) Lace ja Nelli juoksi niiin pirusti. Ilma oli ihana ja kivaa oli.

Tänään on oltu pihalla kaikki ne välit päivästä joita emäntä ei ole roikkunut työkoneella :( Lenkeilty silti on, ja varmaan muutama tunti on kaikkiaan oltu ulkona tänäänkin. Naudanluupäiväkin oli. Onneksi naapuri on kyntänyt viereisen pellon, sieltä multapellosta löysi Fado mainion piilopaikan luun lopulle: Tässä Farkku ylpeänä urakan jälkeen: