Olen viime aikoina miettinyt erityisen paljon ihmisen ja koiran yhteyttä ja suhdetta. Koiranomistajien suhtautumista omiin lemmikeihinsä kuin myös heidän antamaa kohtelua koirilleen. Tänään löysin netistä lisää ajattelemisen aihetta. Tässä tarina teille jakoon, ystäväni:

"Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä. Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Jumesniementiellä, sata metriä meiltä, kuoli naapurin koira moottoripyörän yliajamana  viime viikolla. Tien lähellä, koiran hautakummulla on siitä lähtien tuikkinut lyhty. Se näkyy kauas pimeällä - iltalenkeillä, aamuisin lehteä hakiessani ja aamulenkillä. Viime aikoina on niin monia suru-uutisia kantautunut koirallisilta ystäviltäni. Siksipä arvostakaa tätä hetkeä koiranne, läheistenne, lastenne kanssa. Arvostakaa sitä sen vaatimalla tavalla, kunnioittamalla ja nöyränä luonnon ja elämän edessä. Tämä hetki on niin arvokas, juuri nyt.

 "It's a little bit funny this feeling inside, 
  I'm not one of those who can easily hide...
  ... I hope you don't mind, I hope you don't mind 
  that I put down in words,
  how wonderful life is while you're in the world."  

Kuva Anni Alajääski
 

 Pieni loppukevennys: Meillä oli tänään ulkonaolon päälle herkkuhetki pihalla, tämmöinen:

Ja tätä kuvaa hakiessani törmäsin taannoisiin ottamiini ihqu-kuviin. Tällainen herkku oli meillä syksyn kynnyksellä kylässä :) Pieni oli niin väsynyt illalla, että nukahti olkkariin, niin syvään uneen ettei kääntelemälläkään meinannut herätä kotiinlähtöön :))):