Noniin, kokeen tuomasta euforiasta aletaan olla toivuttu jo pikku hiljaa :)

Keskiviikkona oli TSE-reenit jälleen. Fadolle palauttava helppo reeni, meni hienosti. Kaksi maalia, ekalla Annina ja pikkuSiina, ihana pieni puhuva maalityttö :)) (Metsästä kuului välillä sellaisia "Kato äiti" -hihkaisuja :)) Ohjeistin vähän varomaan Fadon pusuja, mutta Farkku oli kuulemma kohdellut Siinaa hellästi vaikka tämä istui mättäällä Fadon tullessa.  Toisena Sari isolla kivellä. Fadon nenä paikansi nopeasti hänetkin, ja vaikka piti olla suora palkka, Farkku juoksi herkut syötyään vielä ilmaisemaan, josta toki kehua retostelin. Ai että nyt nautin Fadon kanssa reenaamisesta.

Lace oli sillä aikaa väännellyt metallihäkkinsä rautoja siinä toivossa että mahtuisi rei'istä läpi, mutta ei vain toiminut. Oli mahtanut keljuttaa. Lassen kanssa otin pari toistoa ilmaisuja ensin metsätiellä, ja kaksi maalia sitten metsän puolelle niin että tiesin niiden sijainnin suurin piirtein. Nyt täytyy ohjata ilmaisuistuminen kuntoon, olen nimittäin ilmeisesti palkkaillut tietämättäni Lassea siitä että takapää ei ole aina kokonaan maassa. Tarkkuutta tähän. Muuten ilmaisu toimii hyvin, lähtee rivakasti maalilta ilmaisemaan ja menee varmasti takaisin kääntyilemättä enää odottelemaan minua.

Eilisilta meni meillä näyttelyreeneissä. Milla ystävällisesti takoi tajuntaamme näyttelykäyttäytymistä Herwoodissa, kiitos tästä Millalle! Olinpa onnellisesti unohtanut - suurimman osan- näyttelykonkeloista. Muutenkin koettiin ammattilaisen käsissä monen monta ahaa-elämystä sunnuntaita varten. Totesin muuten, että Lassen karvan kiharuus ei ole enää ongelmana näyttelyssä: sillä kun ei ole sitä juurikaan enää ... kasvattajaJennille kun sanon, että on ihan kuin Yoko silloin pentusten jälkeen teidän meillä käynnillä, niin osaat kuvitella... Hännässä ja housuissa on onneksi karvaa vielä kohtalaisen runsaasti, se tapainottaa kummasti ulkonäköä. Tai, no... 

Niin ja olisitte nähneet millaisen näyttelypannan Milla antoi meille matkaan lainaksi... mua meinasi väkisinkin hirnuttaa sen nähdessäni, kun näin mielessäni kuinka Fado vetää mut siinä lähimpään Bastionin jorpakkoon. Mutta annas olla! Taidamme kuitenkin se päällä onneamme koettaa, sen verran pron oloista oli se kaulassa viilettää kolmioita ja rinkiä :))

Ihan kiva reissu sunnuntaina siis tiedossa. Positiivisuudella voitetaan varmaan paljon - ainakin itsemme ;)

Vielä yksi kuva lopuksi: Näin meillä arkiaamuisin, kun aikaa säästääkseni yritän päästää koirat ulos kahvia keitellessäni ...