Alkoi tulla äskeiseen päivitykseeni sellaista palautetta, että luin uudestaan kirjoittamani. Ja olihan se aikas pessimististä tekstiä, ei ihan mulle tyypillistäkään. Kävin tässä välillä Fadon kanssa rennon lenkin (eilinen hieronta mielessä :) teitä pitkin ja mieli kirkastui raikkaassa ulkoilmassa kummasti. Ei heitetä pyyhettä kehään, kyllä se tästä!

Kiitos lämpimistä kommenteista! (Ja Anni, pidetäänkin temppuilta joku kerta) Ja vielä eilisestä päivästä isoakin isompi kiitos meidän Heta-kaverille ja Rinalle, jotka jaksoivat nousta aamuvarhain mun seuraksi lekurille, mä kun kammoan koiran rauhoittamista ja sitä hässäkkää. Ilmankos mä olinkin niin reipas eilen, kun oli tuki mukana :) Vieläpä Heta olisi lenkittänyt Fadonkin oikein kunnolla Rinan kera, vaan Fadopa ei lähtenyt niiden kanssa peltoladon nurkkaa pidemmälle, höh! Saattoi kyllä johtua siitäkin että Fado ei ollut saanut aamuruokaa kun ei Lacellekaan annettu, joten ei voinut millään lähteä kauas jos vaikka ruoka-aika koittais...

Pari pikku uutista vielä. Äsken annoin pihalla Fadolle jäätyneen jalkapallon, ja taas munasin saman kuin joskus 80-luvulla lapinkoirani kanssa: kumarruin väärällä hetkellä ja sain jäätyneestä pallosta tällin päähän, huulen ja nenän väliin, ja nyt alkaa koko huuli turvota ja nenä on tunnoton. Varmaanpa uskovat taas töissä huomenna, että Fadon kanssa törmättiin... Lenkin päälle tehtii ruudun paikkaa läheltä, hyvin meni eikä enää yritetty tappaa nurkkamerkkiä

Niin ja äsken lenkillä näin naapureita jotka vahvistivat, että n. kilometri meiltä oli pari päivää sitten susi ahdistellut hevosia Jumesniemessä, Aamulehdessäkin siitä oli juttu, lukaise . Varoa kannattaa koirien kanssa etteivät joudu hukan suuhun, hui!

Edit: Klo 19.30 huulen turvotus on laskenut jäillä, mutta nenän alaosan rustot tai mitkä lie on niin arat, että jos pyyhkäisen nenää, tulee vesi silmistä ja alkaa tykyttävä kipu. Onkohan toi nöössi jotenkin enemmänkin vioittunut? Kaikkee kanssa