Voi vide että nämä päivät vierähtää nykyään vauhdilla. Tässä menneen viikon touhujamme:

Tokoa ja temppuja, joka päivä jotain näistä. (Rengastempussa muutaman päivän tauko oli tehnyt ihmeitä, meni mainiosti kummaltakin:)Fadon ruutu on e-d-e-l-l-e-e-n hyvä, jee jee. Lacella parantuu myös koko ajan ruutu lätkällä paikkaa reenaten, eri suunnista ja eri pituuksilla. - Ja on muuten hommattu ne kukkakuvioiset lätkätkin, kevään kunniaksi. 

Eniten olen iloinnut tunnarin ja noudon reenaamisesta, eikä vähimpänä siksi että tiedän mitä niiden parantamiseksi tehdä. Etunameilla ja laudalla saadaan nyt lähes aina onnistumisia: vauhti hiljentyy juuri sopivasti, kumpainenkin käyttää erittäin hyvin nenää ja tekee varmaa työtä oman tuoden. Ehkä parisen kertaa monituisista toistoista tälläkin viikolla on Fado yrittänyt nostaa muuta kuin omaa, koko ajan vähenevässä määrin - toki toki, kun ei se kerran kannata, niin miksi tekisi..  Tällä tavoin jatketaan ilman muuta, ja nyt onnistuneita toistoja vain mahdollisimman paljon.

Keskiviikon etsintäreenit toteutui Parman tehtaassa Kangasalla. Ensin taas Lace: oli aika lailla oma itsensä tässä tehtaassa (kun vertaa Maketekin pelottavan liukkaaseen lattiaan aikoinaan), ja työskentely oli ihan ok. Vähän ujoutta alussa ja matkan varrella parilla erikoisella alustalla, mutta rohkaisi hyvin mielensä, ja irtaantui kuitenkin hyvin. Olin halunnut helppoja mm:ä suorapalkalla, jotta saadaan varmuutta haastavassa ympäristössä. Hienoa työtä neiti teki. Viimeinen maalimies oli haastavammassa paikassa rappujen alla, vieressä avonainen ovi sotki hajumaailmaa tehokkaasti. Siinä kotvan aikaa tarkenneltiin, itse asiassa sain vihiä kun en lukenut koiraa tarpeeksi, että lähellä ollaan, ja muutamankin kerran Lace juoksi ovesta sisään ja ulos ennenkuin hoksasi portaiden alta etsittävän. Palkkana oli broilerin paloja, ja kahdella viimeisellä maalimiehellä voimaannuttava cuzpallo, niin siistiä Lassen mielestä!

No sitten Fado. Farkulle halusin kolme haastavaa mm:ä ja vaadin siltä ilmaisut kaikista. Valitettavasti minä itse en taaskaan osannut antaa parastani. Olin alueemme alussa täysin nukuksissa, sekä koiran lukemisessa että pään käyttämisessä muutoinkin - huomasin seuraavan koirakon mukana kiertäessä etten ollut huomannut ollenkaan yhtä isoa lavaa enkä muutamaa isoa traktoria, joiden sisässä olisi myös voinut olla vaikka mitä ...  Fadon työskentely ja ilmaisut oli loistavan hyviä tänään - ilmaisun kohde vaan vähän vaihtuili : Toisen mm:n löydettyään Fado joutui kiertämään hyllykköjä niin, että ensimmäisenä tarjolla olikin Eeva, joten se teki topakan ilmaisun hälle! Fadosta oikein huomasi, kuinka se kauhistui kun huomasi erehdyksensä, se hyöri siinä Eevan luona vähän aikaa muakin katsellen ja vinkuen, ja ratkaisi asian sitten ampumalla takaisin maalimiehen luo ja ottamalla kokonaan uusiksi, nyt täydellinen ilmaisu tuli mulle. Piti purra kyllä huulta etten olisi nauranut väärässä kohtaa! No seuraavalla mm:llä Farkku-poika, ensin terävänä löydettyään tien maalimiehelle vaikeimmasta kohtaa (ja vähän vaarallisestakin, sellaisen vesihässäkän reunaa pitkin) täräytti tällä kertaa Susannan sivulle ilmaisulle, siirtyi siitä seisomaan hetkeksi keskelle ryhmärämää, aivoherne pyöri vimmatusti päässä, ja sitten täysin omatoiminen siirtyminen yhtä reippaasti mun sivulle. - Ja siitä tietysti samaa vaarallista tietä maalimiehelle :) En osannut näitä ilmaisuja murehtia, loppujen lopuksi vain aika suloista. Maalimiehen jätöstähän ei ollut kysymys kummassakaan tilanteessa, ja testaajamme mukaan kuulemma tuosta tilanteesta selviäisi kokeissakin kai vielä kunnialla. - No toivottavasti ei nyt ala tätä tavaksi kuitenkaan ottamaan. Yritin vapauttaa Fadon vaan nopeasti näytölle kun teki oikein, se on paras palkka sille tuossa kohtaa.

Vahva muttei tarpeeksi vahva hankikanto jatkuu, lumikävelyt on edelleen saanut siksi unohtaa. Ollaan käyty pari kertaa hirvarilla tekemässä reilut metsätielenkit, muuten kotimaisemissa lenkkeilty monta pientä reissua. Lacea pidän jo normaalisti irti lenkeillä, ajoittain on päässyt jo normaalille vauhtitasolleenkin, eikä mitään merkkiä missään vaiheessa vaivoista. Erittäin hyvä juttu! 

Maanantaina oli hieronta-ilta kummallakin. Lacella oli kireyttä etujaloissa, oli odotettavissakin lumikävelyn ja "punnerrus"reenien tuloksena. Muistaakseni myös lapojen takana oli kireyttä. Fado ei jostain syystä nauttinut hieronnasta niinkuin yleensä, paikka paikoin kyllä, mutta ison osan ajasta reagoi käsittelyyn. Osasyy saattaa olla sekin, että läpisin niin suu vaahdossa siinä vieressä Hetalle viikonloppukuulumisia, Farkkuhan reagoi helposti siihen ettei hierontaan keskitytä kunnolla ja anneta hälle hierontarauhaa :) Mutta kun kireyttäkin löytyy (mm. ne reiden takaosat...) voisi joka tapauksessa olla piakkoin Fadon aika käydä Elinan fyssaritsekissä, niin kuin suunnitelmissa tälle keväälle on ollutkin.

Viikolla saimme surullisiakin uutisia: Fadon Flint-pappa on nukkunut pois. Flinthän asui aktiivisen elämänsä Tanskassa taitavana paimenena, ja eläkepäiviään se pääsi viettämään Suomeen Mian ja Tomin hoiviin, jossa saimme tilaisuuden tavatakin. Kun aikanaan bordercolliesivuja aloin googlettamaan, oli Flint nimenomaan koira jonka kuvat erityisesti sykähdytti, ja kun googletin siitä lisää, sattumalta löysin sivut joilla kerrottiin sen ja Ainon astutussuunnitelmista... Näin vei kohtalo Fadoa kohden meitä :) Flintin kunniaksi linkki Mian sivulla oleviin kauniisiin kuviin, joissa se oli vielä elämänsä kunnossa: Flint

Tänään koirat joutui olemaan ekstrapäivän yksin, kun olin työn merkeissä Hevoset 2009 -messuilla Pirkkahallissa koko päivän. Eikä nyt illalla jaksettu enää touhutakaan mitään ihmeellistä, vain harjausta, kynsien leikkuuta ja terveystarkastusta :) Ja paljon haleja, tiätty.