Lacen ilmaisutreenit jatkuivat tänään. Ja onnistuneesti! Maalimiehiä kolme, menivät yksitellen metsän puolelle, antoivat etunamin Lacen löytäessä heidät, ja heti myös otsalamppu päälle että tiesin kutsua luokse. Iloiseksi yllätykseksi Lasse tarjosi itsekin jo sivulletuloa. Jos noin jatkuu, ilmaisusta pitäisi tulla aika selkeä. Viimeisellä maalimiehellä odotin tahallaan muutaman sekunnin ennen kuin kutsuin, ja johan se Lasse ehti päänsä kääntää ja katsoakin että eikös nyt kutsuta. Hyvä tulee! - Niin ja taas ne lempilelut olivat ihmeesti siellä metsässä niillä täteillä, Lassen pienessä päässä ei tahdo millään ratketa, miten se on mahdollista ...Mutta huisin hauskaa on!

Fadolle otin yhden maalimiehen, mutta suht pitkälle, ja ukko kiersi alueen takaa paikoillensa, ettei supernenälle tulvisi heti kättelyssä hajua. Lisäksi vein tarkoituksella Farkkua liinassa alkumatkan, ja se rauhoitti kyllä sitä. Aika etäällä maalimiehestä laskin sitten koiran irti. Kävi yhden ylimääräisen kerran molarilla, sitten täyttä vauhtia musta oikealta ohi, katsahdus kaikkiin meihin, erityisesti merkitsevä tuijotus mulle ja sitten ryntäys maalimiehen luo uusiksi. Sen jälkeen tuli ilmaisemaan kyllä upeasti.

Analysoitiin erityisen hartaasti tänään kunkin reenejä ;D (menee sisäpiiritsoukin puolelle...)  Mut vakavasti puhuen, sain taas hyviä ajatuksia muilta, joista voi ensi kerralla jatkaa. Jäi hyvä mieli reeneistä. Esim. se että voisi Fadon kanssa vahvistaa ihan perusperusilmaisun hahmotustakin, kenties. Jos se auttais. Nyt tätä kirjoittaessa juolahti mieleen, että eihän tuo välttämättä niin suuri ongelma ole jos  koira joka tapauksessa ilmaisee lopulta. Vai?

Höhöö, vain matot oli kasattu tänään yksin olon tylsistyttämänä, ei muuta, eikä muutama päivänä ole muuhun juuri koskettu. Edistystä?

Hyvät kaverit Viivi ja Venla ja emäntänsä Päivi ehtivät vielä hetken riekkuakin meidän kanssa metsän puolella, kiitos taas kivasta seurasta!