Lace kaunistui tänään. Häntä ja housukarvat olivat kasvaneet niin pitkiksi, että astuin harva se kerta Lacen hännälle kun se haluaa olla usein jaloissa istuskelemassa. Siispä lyhentämään karvoja. Toki otimme, niinkuin noissa kaunistutaan -ohjelmissakin televisiossa, ennen ja jälkeen -kuvat. Tai itse asiassa videolle pitkän hännän heilauttelua kipitettäessä. En tietenkään onnistunut sitä tähän saamaan näytille. Hännästä lähti miltei kahdenkymmenen sentin pituisia pätkiä, ja silti sinne jäi vielä näinkin hyvin lämmikettä talven tuiskuja varten:

"Aika noloa kuvata toisen persusta ..." t. Lace

Mä kävin tänään Meskantiellä kävelemässä! Hurjan pitkältä tuntui matka. Aioin ensin tallustella "meidän" metsässä pikku varovaisen lenkin, mutta sammal oli jäätyneenä aivan liian epätasaisesti upottelevaa. Tultiin takaisin Jumesniementielle ja käytiin Meskantiellä. Päähän asti en vielä kyennyt menemään, mutta huonenna on tarkoitus vallata se päähän saakka :) Vähän juimi lenkin jälkeen, ja lihakset kipeytyi (mitkä lihakset ...) mutta silti mentiin vielä toinen pihalenkki tässä pihalla, puolisen tuntia kävelyä ja myös taas voimistelin yläkroppaa ym. Sisällä venyttelin varovasti varpaat, nilkat, pohkeet ja reidet, sen mitä pystyin. Polven taittaminen taakse 90 asteen kulmaan ei vieläkään onnistu kipeän puolen jalalla, jää tosi vajaaksi.  Saa nähdä mitä fyssari sanoo. Niin kyllä ootan että saan tarkemmat ohjeet  tähän kuntoutukseen, ja jonkun valvovan silmän alla sen aloittaa. Ensi viikko on täysin kysymysmerkki tällä hetkellä, pystynkö istumaan töissä päivät ... saa nähdä.

Muistelin tänään viime vierailua Vaasassa. Mun Vaasan "keuhkot", ihana Vikingan ranta aiheutti tympeitä fiiliksiä viimeksi siellä lenkkeillessämme. Se on paikka, johon riennän joka välissä Vaasassa ollessani puhaltamaan äidin kanssa oleskelun lomassa. Ja aina ennen kotiin lähtöä käyn siellä "viilentymässä", aivan mahtava paikka ollut rentoutua koirien kanssa. Viimeksi meitä odotti aallonmurtajalta tullessamme joku mies. En ensin tajunnut että se meitä odotteli, kun seisoskeli laiturin vieressä. Mä ystävällisesti hymyilin menemään sille. Kohdalle tullessamme hän kysäisi, tiesinkö minä miksi hän siihen on tullut. Kuulemma siksi että pidän koiria irti... Hän oli rannan yhdestä talosta kuulemma. Olinhan mä huomannut aikamoiset varoituskyltit, jotka kyseisen talon pihapiiriin oli ilmaantunut, yksityisalueesta ym. mutta en ollut se kummemmin niitä noteerannut, me kun ei siellä pihoilla koluta koskaan :) No meillä siitä virisikin sitten pitkät keskustelut.  Ukko kertoili kuulemistaan kauhujutuista, joissa koira on hyökännyt ihmisten kimppuun. En oikein tiedä, oliko tämä ukko täysillä vai ei ... mutta aika hyvin siihen upposi kyllä lopulta ajatus, että mun koirat on todellakin hallinnassa. Kertoilin kaikenmoista missä mekin ollaan "ihmiskuntaa" auteltu, pelastusetsinnöistä ja kuntoutuskoirista.. Lähtiessäni kyllä jäi käsitys että hän vähän jotenkin olisi alkanut ajattelemaan jotain ehkä vähän toisinkin. No joka tapauksessa siellä rannalla on siis yksityisvartija kyttäämässä koirallisia jatkossa, perkules. Siitäköhän syystä siellä onkin niin kovin vähän näkynyt nykyään koiria kukn ollaan käyty. Harmittavaa :(

Toinenkin asia pänni tänään: huomasin että tää vuodatus on iloisesti hukannut taas kuvia tuolta tekstistä, tai ei jostain syystä ainakaan niitä avaa. Pitäisi ryhdistäytyä joku päivä ja korkata joku muu blogipohja, kun vain saisi aikaiseksi :(