Jestas. Illalla paahteen helpotuttua innostuttiin juuri leikatulla nurmikolla tokoilemaan. Tehtiin ruutu, ja Kari otti Lacen kanssa sitä pari kertaa Fadon katsellessa katkerana vierestä. Sitten Fadon vuoro. Lainasin laiskuuttani Karpalta samaa narulelua, mentiin Fadon kanssa asemiin (lelu siis mulla) ja sitten lähetys ruutuun ihan kylmiltään. Ja jösses mikä vauhti ja napakka loikkaus keskelle ruutua!!! Häkellyin noin riemukkaasta toiminnasta ja yritin palkata mahdollisimman nopeasti, mutta lelun heitto sujui vain parin metrin päähän :((  Vähän riekkumista lelun kanssa, ja oli pakko kokeilla samalla tyylillä uusiksi. Vielä parempi ruutu!! Ja nyt sujui palkkauskin ruutuun asti :)  Voi että oli terhakasta menoa. Olin niin iloinen, että päätin jättää sen illan tokoilut tähän euforiseen tilaan :)) Tässä taas on osoitus että koira kyllä tekee, jos sillä on riittävästi motivaatiota yrittää. Ja nyt en voi enää sanoa, etteikö Fado tietäisi mikä on ruutu ... :)

Lace oli tapansa mukaan tosi motivoitunut, olihan meillä päivien taukokin näissä touhuissa. Lelupalkkaus on aika kivuliaan näköistä välillä, siis Karille, Lace kun käy aika kuumana ja puree välillä lelua hamutessa sormia tai jalkoja. Ne munasuojukset pitäisi varmaan jo käydä Karpalle hakemassa tokoiluun ...  ;D

Tehtiin lopuksi vielä paikallamakuu. Iltaruuat kuppeihin nurtsille odottamaan. Minuutti kymmenen sekuntia kestävä paikallamakuu, hienosti meni kummaltakin (Fadolla taas kuolavanat roikkui maahan asti, odottakaa vain Tuorlan kuolakilpailijat :), paluu koiran luo, kehut, ja palkaksi pääsy ruokakipolle. Lace makasi tosi varman näköisesti, pari kertaa vilkaisi minuun päin, annanko minäkään lupaa kun isäntä ei puhu eikä pukise..

Aletaan pikku hiljaa siirtymään Lacen kanssa aikuisten ruokaan jo. Neiti on jo mukavan korkea (ei olla päästy vielä mittaamaan säkää), paino tänään 13,9 kg.